Emikasvi

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nokkonen

Urtica dioica

  • Nimi myös: Isonokkonen, Etelännokkonen (ssp. dioica), Pohjannokkonen (ssp. sondenii)
  • Heimo: Nokkoskasvit – Urticaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Tiheitä kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 30–150 cm. Varsi tav. haaraton, 4-särmäinen, poltinkarvainen.
  • Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), kukat hyvin pieniä. Hedekukka: kehälehtiä 4, verholehtimäisiä, harmahtavankeltaisia. Heteitä 4, ponnet keltaisia. Emikukka: kehälehtiä 4, verholehtimäisiä, pareittain erikokoisia, harmahtavanvihreitä, karvaista. Emiö 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti pensselimäinen. Kukinto norkkomainen, 4–8 cm pitkä, lehtiruotia pitempi.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia, korvakkeellisia. Ruoti hapsi- ja poltinkarvainen. Lapa puikea–kapeanpuikea, hertta- tai pyöreätyvinen, pitkäkärkinen, sahalaitainen, alapinnalta poltinkarvainen (harvoin poltinkarvat puuttuvat), tummanvihreä. Lapa väh. 2 kertaa leveytensä pituinen, ruoti enintään puolet lavan pituudesta.
  • Hedelmä: Soikea, litteä, himmeä, kellertävänruskea, 1–1,5 mm pitkä, kehälehtien suojaama pähkylä.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat, seinustat, tienvarret, pientareet, laitumet, pellot, joutomaat, hakkuuaukeat, ranta- ja puronvarsilehdot, lehtokorvet.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Useimmille nokkonen lienee kesäisen kasvimaailman viheliäisimpiä riesoja, mistä todistaa esimerkiksi kasvin yleinen toisintonimi viholainen. Nokkonen on kuitenkin myös yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttikasvejamme ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Nuoret taimet ovat maukkaita ja erinomaisen terveellisiä niin keiton, muhennoksen kuin lettujenkin raaka-aineena. Nokkonen on niittänyt mainetta myös rohdoksena monissa eri muodoissa: teenä, uutteena, puristeena, sellaisenaan ja jopa vihtoina. Nokkoskuidut käyvät samoihin tarkoituksiin kuin pellavan kuidutkin – alun perin sana pellava tarkoitti nimenomaan nokkosta. Se lienee vanhin ihmisen tuntema kuitukasvi, josta on tehty verkkoja jo kivikaudella, myöhemmin myös vaatteita. Kitketyistä nokkosista saa erinomaista ja luonnonmukaista lannoitetta vihannesmaalle tai kukkapenkkiin.

Jopa nokkosen pisteliäisyyteen voi oppia suhtautumaan uudella tavalla, kun ymmärtää miten nerokas rakennelma poltinkarva onkaan. Karvan nuppimainen kärki irtoaa pienimmästäkin kosketuksesta ja teräväreunainen murtumapinta uppoaa ihoon kuin injektioneula. Ontto karva purskauttaa tunkeilijaan pullomaisen tyviosansa nestettä, jonka hapot aiheuttavat ihon ärtymisen ja poltteen. Poltinkarvoillaan nokkonen pyrkii suojautumaan kasvinsyöjiltä ja suuret laiduntajat jättävätkin sen rauhaan. Ainakin nokkos-, neito-, kartta-, herukka-, ohdake- ja amiraaliperhosen toukkien pieniä leukoja vastaan puolustus on kuitenkin tehoton, nämä sen sijaan hyötyvät polttavan ruokapöytänsä tuomasta suojasta. Ihminen voi suojautua poltetta vastaan hansikkain.

Nokkonen on enimmäkseen aika yleinen koko Suomessa. Yleisempi alalaji, etelännokkonen (ssp. dioica) kasvaa alkuperäisenä vain Etelä-Suomen rannikkoseuduilla, mutta on siirtynyt alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan asumusten liepeille lähes kaikkialle. Pohjois- ja Sisä-Suomen lehdoissa kasvava kapealehtinen alalaji, pohjannokkonen (ssp. sondenii) on lähes poltinkarvaton. Lähisukuinen rautanokkonen (U. urens) on harvinaistunut vanhan kulttuurin seuralaiskasvi. Sen varsi on usein haarova ja lehtiruoti on suhteessa pidempi, noin 2/3 lavan pituudesta.

Kauppayrtti vai ‘ei uuselintarvike’

Suomessa on yli 30 luonnonvaraista kasvilajia, jotka ovat ns. ‘ei uuselintarvikkeita’ (aiemmin kauppayrttejä), eli niitä voi kerätä ja myydä. ‘Ei uuselintarvike’ ei tarkoita pelkästään kasvien marjakäyttöä, vaan myös niiden yrttikäyttöä. Jotkin niistä voivat olla joillekin lievästi myrkyllisiä, ainakin runsaasti nautittuna. Näitä ‘ei uuselintarvikkeita’ ovat seuraavat lajit:
Ruohovartisista kukkakasveista ahomansikka, humala, kamomillasaunio, kanerva, kultapiisku, kumina, lakka, lillukka, maitohorsma, mesiangervo, mesimarja, mustikka, nokkonen, poimulehdet, puna-apila, puolukka, pyöreälehtikihokki, siankärsämö, sianpuolukka, sinimailanen, suopursu, valko-apila, voikukat, vuohenputki ja väinönputki.
Puuvartisista kataja, kaikki koivulajimme (hies-, raudus- ja vaivaiskoivu), korpipaatsama, kuusi, mänty, mustaherukka, pihlaja ja vadelma.
Heinäkasveista juolavehnä.
Ruohovartisista itiökasveista peltokorte.
Edellä mainituista sianpuolukka, suopursu ja korpipaatsama luokitellaan lääkekasveiksi ja ne poimijan on myytävä tuoreina.
Tarkempaa tietoa Eviran sivuilta

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page