Norjanjäkkärä ja ahojäkkärä

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Norjanjäkkärä

Omalotheca norvegica

  • Lat. synonyymi: Gnaphalium norvegicum
  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho
  • Korkeus: 15–30 cm. Varsi haaraton, tiheään vaaleakarvainen, tyvellä tav. 1 kukkimaton ruusuke.
  • Kukka: Kukat muodostavat n. 5 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat ruskeita, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, kiiltäviä, kalvomaisia, tumman- tai mustanruskeakärkisiä, sisemmät laitakukkia lyhyempiä. Mykeröt tiiviihkön tähkämäisenä ryhmänä, joka usein alle 1/4 varren pituudesta.
  • Lehdet: Kierteisesti, pystyjä, suurimmillaan varren puolivälissä, ruodillisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa vastapuikea, varsilehtien suikea(–puikea), ehytlaitainen, 3-suoninen, päältä karvainen, alta tiheäkarvainen.
  • Hedelmä: Karvainen, kellanruskea pähkylä, jonka kärjessä valkoisia hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa puro- ja jokivarret, rannat, lehdot, korvet, tihkupinnat, niityt, lumimaat, myös metsävyöhykkeessä.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Norjanjäkkärän pintaa verhoaa harmaa karvanukka, joka peittää alleen lehtien vihreän ja saa kasvin näyttämään elegantin hopeanhohtoiselta. Karvapeite tarjoaa suojaa sekä haihtumista että kylmyyttä, luultavasti jossain määrin myös kirvoja ja muita tuholaisia vastaan. Monien arktisten kasvien tapaan norjanjäkkäränkin kukinto on tummanpuhuva. Tämä johtuu antosyaniiniväriaineista, joita verso erittää pohjoisten seutujen kasvukauden voimakkaassa valaistuksessa suojakseen.

Norjanjäkkärä muistuttaa hieman eteläsuomalaista sukulaistaan ahojäkkärää (Omalotheca sylvatica). Norjanjäkkärän lehdet ovat kuitenkin leveämmät, suuremmat ja kolmisuoniset, kukinto on lyhyempi ja mykeröiden tukilehdet pidempiä kuin ahojäkkärällä.

Ahojäkkärä on nimensä mukaisesti kuivien niittyjen ja piennarten kasvi. Norjanjäkkärä suosii selvästi kosteampia kasvupaikkoja lumenviipymillä, kosteilla niityillä, pajuviidoissa, korvissa ja lehdoissa. Yleisimmillään se on tunturipaljakalla ja paikoin metsänrajan alapuolella koivuvyöhykkeessä. Havumetsävyöhykkeessä sitä on harvinaisena jokivarsien kasvina Kainuussa asti, eteläisimmät kasvupaikat ovat Oulujärven pohjoispuolella. Ahojäkkärä on puolestaan ihmisen mukana levinnyt koko havumetsäalueelle ja yksittäisiä löytöjä on Pohjois-Lapissakin. Jollain ihmisen muokkaamalla paikalla lajit saattaisivat pohjoisessa kasvaa rinnakkainkin, koska Lapin viileähkössä säässä haihdunta on kesälläkin vähäistä, eikä ero kosteiden ja kuivien paikkojen välillä ole yhtä jyrkkä kuin etelässä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page