© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nuokkukohokki

Silene nutans

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaalea.
  • Korkeus: 20–40 cm. Monivartinen, varsi koheneva–pysty, tav. pehmeäkarvainen ja etenkin yläosasta nystykarvainen, tahmea.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kellertävänvalkoinen, n. 1,5–2,5 cm leveä; terälehtiä 5, syvään 2-liuskaisia. Teriön nielussa liuskainen lisäteriö. Verhiö yhdislehtinen, kapea, 5-liuskainen, 10-suoninen. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto monikukkainen, harva, toispuolinen terttu. Kukat nuokkuvia, päivisin supussa, avautuvat illalla ja tuoksuvat öisin.
  • Lehdet: Vastakkain, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia, varsilehtiä 2–4 paria. Tyvilehtien lapa vastapuikea–kapeansoikea–suikea, ylimpien varsilehtien tasasoukan suikea, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Kellertävä, 7–10 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Mäenrinteet, kuivat niityt, hiekkakedot, harjut, kalliotörmät, tieleikkaukset, pientareet, kyläkedot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Nuokkukohokin levinneisyyden painopiste on eteläisen Suomen kulttuurimailla, vaikka hajalöytöjä onkin Enontekiöltä asti. Laji suosii kuivia ja aurinkoisia kasvupaikkoja: hiekkamaita, mäenrinteitä ja metsänreunoja. Harjuilla ja kalliotörmillä nuokkukohokki on alkuperäiskasvi, mutta useimmat sen kasvupaikat ovat ihmisen jo esihistoriallisella ajalla luomia, kuten kyläkedot ja muinaiset kalmistoalueet.

Nimensä mukaisesti nuokkukohokin kukinnon haarat ovat toispuolisesti nuokkuvia. Päivisin kukat ovat supussa, mutta illan tullen terälehdet rullautuvat auki ja kukat alkavat erittää voimakasta, hyasinttia muistuttavaa tuoksuaan. Kesäyön hämyssä valkoisena loistavat kukat houkuttelevat etenkin yöperhosia. Nämä eivät lainkaan laskeudu kukalle vaan imevät mettä imukärsällään leijaillen ilmassa kukan edessä. Ruokaillessaan ne kuitenkin koskettavat kukasta ulkonevia heteitä tai emin luotteja. Kaikkien siemenaiheiden pölyttyminen vaatii useamman perhosen vierailua kukassa. Nuokkukohokki pyrkii varmistamaan ristipölytyksen siten, että kukissa kehittyvät ensin hedekiehkurat ja vasta niiden lakastuttua emin luottiliuskat tulevat näkyviin. Pölytystulos on yleensä hyvä ja suurin osa kukista kehittyy kodiksi.

Nuokkukohokin varren yläosan, kukkaperien ja verhiön tahmeat nystykarvat estävät kukkien runsasta mettä tavoittelevia mesirosvoja kiipeämästä mesiäimiin samaan tapaan kuin mäkitervakon (Viscaria vulgaris) varren tahmea erite. Kukkimattomina lehtiruusukkeina nämä kaksi kohokkikasvia voi sekoittaakin toisiinsa. Nuokkukohokin ruusukelehdet ovat kuitenkin vihreämpiä ja pehmeämpiä kuin mäkitervakolla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page