Sinilobelia, L. erinus Sinilobelia, L. erinus Sinilobelia, L. erinus

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nuottaruoho

Lobelia dortmanna

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Vesikasvi. Juurakko lyhyt, mukulamainen, runsaasti valkoisia, lähes haarattomia juuria.
  • Korkeus: 20–90(–150) cm. Varsi haaraton, ontto, kalju.
  • Kukka: Vastakohtainen. Teriö vaaleansininen–lähes valkoinen, yhdislehtinen, 2-huulinen, 15 mm pitkä. Ylähuuli 2-, alahuuli 3-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen, liuskat tasasoukkia, pyöreäkärkisiä. Heteitä 5. Emiö 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto harsu, toispuolinen, nuokkuvakukkainen, latvakukaton terttu.
  • Lehdet: Tyvilehdet ruusukkeena, ruodittomia. Lapa tasasoukka, hieman möyheä, päältä litteä, alta pyöristynyt, kärjestä alaspäin koukistunut. Varsilehdet kierteisesti, harvassa, pieniä.
  • Hedelmä: Tyveltä kartiomainen, kärjestä pyöristynyt, hiukan litteä, kärkipuolelta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Karut, kirkasvetiset hiekka- ja sorapohjaiset järvet, joskus virtaavissa vesissä tai vähäsuolaisessa murtovesissä. Yleensä 20–150 cm, joskus jopa 300 cm:n syvyydessä.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Nuottaruoho kasvaa ruusukkeina järven pohjassa, mutta nostaa kukintonsa vedenpinnan yläpuolelle jopa yli metrin syvyydestä. Tämä on pelkkä jäänne menneestä maaelämästä, sillä kukissa tapahtuu itsepölytys jo ennen niiden avautumista. Siementen lisäksi leviäiminä toimivat varren sivuhaarojen muodostamat pikku ruusukkeet.

Nuottaruoho vaatii puhdasta ja kirkasta vettä, jotta aurinko valaisisi pohjalla olevan lehtiruusukkeen. Yleensä lajia ei kasva yli 1,5 metrin syvyydessä, mutta erityisen kirkasvetisissä paikoissa on todettu kukkimattomia ruusukkeita jopa kolmessa metrissä. Toisaalta laji on arka jäätymiselle ja kuivumiselle, joten se pysyttelee aina selvästi vesirajan alapuolella. Nuottaruoho kasvaa useimmiten hiekkapohjalla, sillä irtonainen muta hautaisi nopeasti matalan lehtiruusukkeen. Laji on kärsinyt järvien rehevöitymisestä ja happamoitumisesta. Nuottaruoho suosii erityisesti harju- ja hietikkoalueiden kirkasvetisiä järviä, ja onkin tämän järvityypin nimikkokasvi. Kesälomalaiselle nuottaruohon kellokukat ovat ilon aihe: merkki hyvästä uimapaikasta, puhtaasta vedestä ja lupaus arvokaloista.

Sinilobelia

Lobelia erinus

Nuottaruoho voi antaa hieman harhaanjohtavan kuvan lobelioiden suvusta: vain kaksi suvun sadoista lajeista on vesikasveja. Koristekasvina tuttu eteläafrikkalainen, yksivuotinen sinilobelia eli elvikki on tyypillisempi sukunsa edustaja. Sen voi löytää joskus viljelykarkulaisena Suomenkin luonnosta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page