© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nurmilaukka

Allium oleraceum

  • Heimo: Narsissikasvit – Amaryllidaceae, alaheimo Allioideae
    (aiemmin Laukkakasvit – Alliaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakoton, sipuli munanmuotoinen.
  • Korkeus: 25–75 cm. Varsi liereä, puolivälistä ylöspäin lehdetön. Sipulintuoksuinen.
  • Kukka: Kehä kellomainen, vaalean violetti–vaaleanpunainen–vihertävänruskea, n. 7 mm pitkä; kehälehtiä 6. Heteitä 6, kehän sisään jääviä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto harsu, usein alle 10-kukkainen latvasarja, kukkaperät pitkiä (1,5–5 cm) ja eripituisia, kukat usein riippuvia. Kukkien seassa usein tummia, suippoja itusilmuja, harvoin kukinto kokonaan kukaton ja tiheään itusilmuinen. Kukinnon alla 2 pitkään säilyvää, kalvomaista suojuslehteä, eripituiset, toinen pitkä, hiippamainen, ympäröivät kukintoa nuppuvaiheessa.
  • Lehdet: Lehtiä 2–4, ruodittomia, varhain lakastuvia, tyvet tuppimaisia. Lapa tasasoukka–lähes rihmamainen, päältä kouruinen, kärjestä litteä, ehytlaitainen, silposuoninen.
  • Hedelmä: Kota, siemeniä kehittyy harvoin.
  • Kasvupaikka: Kallio- ja rinnekedot, töyräät, tienvarret, lehtoniityt.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Nurmilaukka on useimpien meillä kasvavien sukulaistensa tapaan muinaisten merenkulkijoiden tuliainen ja se luokitellaankin meillä muinaistulokkaaksi. Suomeen laji levisi todennäköisesti viikinkien mukana, kun nämä matkoillaan itään poikkesivat maamme etelärannikolla. Suhteellisen vähään tyytyvänä rinneniittyjen, lehtipuumetsiköiden ja kyläkallioiden kasvina nurmilaukka oli oiva keripukkiyrtti. Purjelaivojen aikakaudella laivamuona oli yleisesti ottaen huonolaatuista ja varsinkin pitkillä merimatkoilla erilaiset puutostilat piinasivat merimiehiä. C-vitamiinin puutteesta johtuva ja hoitamattomana kohtalokas keripukki oli erityisen pelätty sairaus, kunnes sen tajuttiin johtuvan tuoreen vihannesruuan puuttumisesta ruokavaliossa. Vaikka vitamiineista ei tiedetty vielä mitään, saatiin kasviksista tehokas apu tautia vastaan ja hyväksi havaittuja lajeja levitettiin satamapaikkoihin reittien varrelle.

Nurmilaukka lienee syntynyt eräästä Etelä- ja Itä-Euroopassa kasvavasta laukkalajista kromosomiston kaksinkertaistumisen tuloksena. Siemeniä se onnistuu muodostamaan vain harvoin, pääasiassa lisääntyminen tapahtuu suvuttomasti itusilmuista ja rönsymäisistä sivusipuleista. Näistä nurmilaukkaa oli helppo lisätä ja siirtää paikasta toiseen. Laji esiintyy Suomenlahden rannikkoa myöten kulkeneiden laivaväylien varrella; Sisämaassa se seurailee vanhoja kauppareittejä ylös Kokemäenjokea ja Eurajokea, vanhoja turkiskauppiaiden valtaväyliä. Nurmilaukkaa esiintyy myös muinaislinnojen ympärillä sekä paikoilla, jotka olivat asuttuja jo keskiajalla, lajin hyötykasviaikoina.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page