Loistotädyke, V. austriaca Loistotädyke, V. austriaca Loistotädyke, V. austriaca

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Nurmitädyke

Veronica chamaedrys

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 10–35 cm. Varsi koheneva–pysty, vastakkaisia sivuja myöten karvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, kirkkaansininen–sinipunainen, keskeltä tummajuovainen, 10–12 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat tasasoukkia, nystykarvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto harsu, lehtihankainen terttu. Tertut usein pareittain. Kukkaperä tukilehteä pitempi.
  • Lehdet: Vastakkain, alimmat lyhytruotisia, muut ruodittomia. Lapa puikea, tylppätyvinen, molemmin puolin karvainen, isohampainen.
  • Hedelmä: Vastaherttamainen, litteä, leveyttään ja verhiötä lyhyempi, karvainen kota.
  • Kasvupaikka: Niityt, laitumet, pellot, pihat, puutarhat, nurmet, pientareet, hakkuualat.
  • Kukinta: Touko–elokuu.

Nurmitädyke avaa siniset kukkansa aikaisimmillaan jo toukokuussa. Tädykkeen yhden kukan elinikä on lyhyt: aamulla avautuvan, meden täyttämän kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän – seuraavana päivänä se alkaa jo lakastua, muuttuen ensin sinipunaiseksi ja varisten illan tullen maahan. Nurmitädykkeen sininen väri on parhaimmillaan voimakkuudessaan ja syvyydessään lähes ainutlaatuista Suomen luonnossa. Hakemattakin sävyä tulee luonnehtineeksi taivaansiniseksi, ja taivaallisia ominaisuuksia kasviin on liitettykin. Tädykkeiden suvun tieteellinen nimi Veronica on yhden tulkinnan mukaan muodostettu latinan kielen sanoista vera, ’tosi’ ja icon, ’kuva’ ja tarkoittaa siis ‘oikeaa kuvaa’. Legendan mukaan Veronica-niminen nainen olisi pyyhkinyt ristiään kantavan Jeesuksen kasvoille nousseen hien ja otsalta valuneen veren kankaan palaseen, johon painautui kuva Kristuksen kasvoista. Kieltämättä tädykkeiden kukat muistuttavat jossain määrin ihmiskasvoja, aina silmien virkaa toimittavia heteitä myöten. Nurmitädykkeen lehtiä on rohtotädykkeen (V. officinalis) tavoin käytetty yrttiteen valmistukseen. Kasvin ruotsinkielinen nimi onkin teveronika (teetädyke).

Loistotädyke

Veronica austriaca ssp. teucrium (myös Veronica teucrium)

Toisinaan tienvarsilla ja pihapiireissä saattaa tavata koristekasviksikin näyttävän, sinisten kukkiensa takia viljeltävän loistotädykkeen. Koska varsin samannäköinen nurmitädyke jakaa sen kasvupaikat, lajien erottamiseksi täytyy tarkastella rakenteiden yksityiskohtia. Helpointa lienee tutkia verhiötä, joka on loistotädykkeellä viisiliuskainen, nurmitädykkeellä liuskoja on vain neljä. Ohikukkineiden loistotädykkeiden kota on leveyttään ja verhiötään lyhyempi, nurmitädykkeellä puolestaan pitempi. Mikään ei estä istuttamasta puutarhaan myös nurmitädykettä, joka tulee kukkapenkissä runsaskukkaisemmaksi ja näyttävämmäksi kuin luonnossa konsanaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page