Isokärsämö, A. salicifolia Isokärsämö, A. salicifolia Isokärsämö, A. salicifolia

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ojakärsämö

Achillea ptarmica

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–60 cm. Varsi usein jo alaosastaan haarova, karvainen–kalju.
  • Kukka: Kukat muodostavat 8–16 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat (10–14 kpl) tav. valkoisia, kielimäisiä, kärjestä matalasti 3-hampaisia; kehräkukat likaisenvalkoisia, torvimaisia, pieniä (joskus kaikki kukat kielimäisiä). Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja muutama rivi, soikeita, vanukekarvaisia, kalvolaitaisia. Mykeröt löyhänä, huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia. Lapa tasasoukka–tasasoukan suikea, laidasta vaihtelevasti kahteen kertaan sahalaitainen, päältä usein kalju, kiiltävä, puhtaan–harmaanvihreä, alta harvaan pitkä- ja suorahkokarvainen, joskus molemmin puolin kalju.
  • Hedelmä: Vastapuikea, litteähkö, lievästi käyristynyt, tasakärkinen, n. 2 mm pitkä pähkylä.
  • Kasvupaikka: Niityt, ojat, pientareet, pellot, rannat, joutomaat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Ojakärsämö on levinnyt tai tuotu maahamme melko myöhään, joskus 1600-luvulla, ja pitkään sen jälkeenkin laji oli meillä harvinainen. Ojakärsämö pääsi yleistymään Suomessa vasta 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa heinänviljelyn myötä. Kaunismykeröistä kasvia siirrettiin myös heinäpelloilta kukkapenkkeihin ja vietiin tuliaisiksi kyläpaikkaan – näin sen leviäminen sai entisestään lisävauhtia. Juurista ja mykeröistä on aiemmin valmistettu aivastuspulveriakin, kaiketi useammin pilailutarkoituksessa kuin hengitysteiden avaamiseen. Nyt ojakärsämö kasvaa koko maassa Lapin laajoja erämaa-alueita lukuun ottamatta. Sitä on yhä etenkin ihmisen vaikutuspiirissä vanhoilla suoviljelyksillä, heinäpeltojen laitamilla, laidunmailla, tienvarsilla ja joutomailla. Metsittyvillä entisillä pelloillakin se säilyy pitkään, tosin usein niukasti kukkivana.

Ojakärsämöstä on jalostettu koristekasvimuoto, jonka vanha nimi on tuhatkauno, nykyinen koreakärsämö (f. multiplex). Nimet kuvaavat hyvin kasvin ominaisuuksia: sen mykeröt ovat pallomaisen kerrannaisia, sillä kaikki kukat ovat muuttuneet laitakukkien kaltaisiksi. Koreakärsämö on aikaisemmin ollut ojakärsämön luonnonmuotoakin halutumpi perenna suomalaispuutarhoissa. Nykyään sitä näkee aika harvoin, vaikka se kukkii komeasti ja on hyvin sopeutunut meikäläisiin oloihin. Hautausmaiden ja maatalojen ympäristössä se saattaa yhä kasvaa viljelyjäänteenä. Muodon voi löytää myös luonnossa syntyneenä.

Isokärsämö

Achillea salicifolia

Ojakärsämöä muistuttavaa isokärsämöä tavataan venäläisen sotaväen jaloissa kulkeutuneena tulokkaana etenkin Vanajaveden savisilla rantaniityillä, Hämeenlinnan tienoilta alavirtaan – vastavirtaan se ei ole toistaiseksi noussut. Isokärsämö on hyvin ojakärsämön tapainen, mutta kuten nimikin vihjaa, sitä selvästi kookkaampi. Kilelikukkia on 8 (ojakärsämöllä yleensä yli 10) ja lehtilaidat ovat karheammin sahaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page