© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ojakurjenpolvi

Geranium palustre

  • Heimo: Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, paksu, vino–pystyhkö, ruskeasuomuinen.
  • Korkeus: 30–50 cm. Varsi rennohko, särmikäs, alaspäin siirottavasti pitkäkarvainen.
  • Kukka: Säteittäinen, 25–30 mm leveä. Terälehtiä 5, punertavan sinipunaisia, pyöreäkärkisiä. Verholehtiä 5, kalvolaitaisia, karvaisia, otakärkisiä, terälehtiä selvästi lyhyempiä. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen, vartalo ja luottien tyvet karvaisia. Kukat pareittain, lehtihangoissa tai verson latvassa, kukinto hyvin harsu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Ruusukelehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia­­–ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa 5–7-kulmainen, kourasuoninen, yleensä syvään 5-liuskainen; liuskat leveitä, iso- ja tylppähampaisia.
  • Hedelmä: 5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset sileäpintaisia, siirottavasti karvaisia (ei nystykarvoja).
  • Kasvupaikka: Kosteat niityt, ojat, pensaikot, metsänreunat, lehdot, puutarhat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kurjenpolvia tunnetaan noin 300 lajia, joista Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena kymmeniä ja meilläkin 14, joista tosin osa yksivuotisia, satunnaisesti tavattavia rikkakasveja. Puutarhakasveina kasvaa vielä koko joukko kurjenpolvia, suomalaisissa kukkapenkeissäkin lähemmäs sata eri taksonia, siis lajia, alalajia, muunnosta tai viljelylajiketta.

Myös ojakurjenpolvea on jo pitkään pidetty puutarhoissa, joista se on toisinaan villiytynyt myös lähiympäristöön. Pitkään kukkiva laji onkin komea lisä luonnonmukaiseen puutarhaan tai vaikkapa kesäpaikan rantakasviksi. Aikaisemmin luonnonvaraisia kasveja siirrettiin pihapiiriin, mutta nykyajan puutarhurin on syytä jättää löytämänsä ojakurjenpolvet kasvamaan rauhassa. Ihminen on muutenkin vaikuttanut kasvin meikäläisen levinneisyysalueen muotoutumiseen: Toisen maailmansodan aikaan 1940-luvulla ojakurjenpolven siemeniä saapui maahamme saksalaisjoukkojen hevosten ja muulien tarpeisiin Keski-Euroopasta laivatun rehun joukossa. Ojakurjenpolvi kasvaa meillä myös alkuperäisenä, joskin harvinaisena eteläisimmässä osassa maatamme ojissa, kosteilla niityillä ja pensaikoissa. Jo Suomenlahden eteläpuolella se on hyvin yleinen ojanvarren koristus – nähtäväksi jää, yleistyykö se meilläkin ilmaston lämmetessä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page