© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ojaleinikki

Ranunculus flammula

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi tavallisesti kaarevasti koheneva, harvoin pysty, niukkahaarainen, tav. tyvinivelistä juurehtiva, lähes kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen, kiiltävä, 8–18 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, karvaisia, varhain varisevia. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet varhain lakastuvia, pitkäruotisia, ruoti leveätyvinen, varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa puikea–suikea, ehyt- tai hammaslaitainen. Varsilehtien lapa tasasoukan suikea, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Soikea, pyöristynyt, kalju, 1,7–2,3 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,2–0,3 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Lammikot, lätäköt, rannat, puronvarret, ojat, lähteiköt, tulvakorvet, vesijätöt. Erityisesti savimailla.
  • Kukinta: Kesä–elo(–syys)kuu.

Leinikkien kasvupaikkojen kirjo on laaja: vedestä kuiville kedoille, lehtometsistä tunturinhuipulle. Suvun todellinen koti taitaa kuitenkin olla kosteikoilla: tarkoittaahan niiden Ranunculus -sukunimikin pientä sammakkoa. Ojaleinikin lajinimi flammula tulee latinan liekkiä merkitsevästä sanasta flamma – kieltämättä kasvin keltaiset kukat loistavat tulen lailla muuten usein aika yksitoikkoisen vihreän sarakasvillisuuden seasta. Todennäköisesti nimi tulee kuitenkin kasvin polttavasta mausta: leinikit suojautuvat kasvinsyöjiä vastaan ihoa ja limakalvoja ärsyttävällä myrkyllä. Eri lajien myrkyllisyys vaihtelee huomattavasti ja joitakin lajeja on nähty jopa ihmisten ruokapöydissä.

Ojaleinikki on heikkona kilpailijana luonnonoloissa harvinainen ja yleensä niukanpuoleinen märkien korpien, lähteikköjen ja metsäpuron partaiden kasvi. Se on kuitenkin alkuperäisiltä kasvupaikoistaan hakeutunut ihmistoiminnan piiriin ja hyötynyt suuresti karjankäynnistä, ojittamisesta ja muusta kosteikkojen muokkaamisesta. Pelkkä harvoin kuljetun polun painanne tai raskaan metsäkoneen ura riittää sille mainiosti.

Ojaleinikki muuntelee paljon kasvupaikan mukaan. Hentoja ja pienikukkaisia yksilöitä on erittäin vaikea erottaa lähisukuisesta rantaleinikistä (R. reptans) muun kuin pähkylässä olevan pienemmän odan ja erilaisen kasvupaikan perusteella. Rantaleinikki viihtyy aallokkoisilla ja hiekkaisilla järvenrannoilla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page