Isopäivänkakkara, L. x superbum Isopäivänkakkara, L. x superbum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Päivänkakkara

Leucanthemum vulgare

  • Nimi myös: Ahopäivänkakkara
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen (harvoin 2-vuotinen) ruoho. Juurakollinen, kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 20–70 cm. Varsi haaraton–niukkahaarainen, karvainen–kalju.
  • Kukka: Kukat muodostavat 2,5–6,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä, kärjestä epäselvästi 3-hampaisia; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 3 riviä, pyöreitä, kaljuja, ruskealaitaisia, kärjestä leveälti kalvoreunaisia. Mykeröt yksittäin tai harvoina huiskilomaisina ryhminä.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lyhytruotisia–ruodittomia. Alempien lehtien lapa vastapuikea, pitkähampainen, harvakarvainen, ylempien puikea–suikea–vastapuikea, isohampainen. Ruusukelehdet talvehtivia.
  • Hedelmä: Liereä, 10-harjuinen, vaaleanvihreä, n. 3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä joskus matala kalvorengas.
  • Kasvupaikka: Niityt, kedot, pellot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, nurmikot. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Päivänkakkara vastaa monien mielikuvaa tyypillisestä kukasta. Sen – kuten muidenkin asterikasvien – kukkamainen osa on kuitenkin oikeastaan satojen pikkukukkien muodostama kukinto, mykerö. Päivänkakkaran mykerössä on kahdenlaisia kukkia. Keltaisessa keskiosassa on tiheässä pienenpieniä kehräkukkia, joiden teriö on torvimainen. Niiden ympärillä mykerön reunalla on valkoisia laitakukkia, joiden teriö on kielimäinen. Juuri näitä terälehtimäisiä kukkia nyppimällä ujot rakastuneet voivat saada vastauksen tärkeään kysymykseen, rakastaako vai eikö. Mykerössä kukkien välinen työnjako on kehittynyt hyvin pitkälle: lukuisissa kehräkukissa on paljon toimintakykyisiä heteitä ja emejä, suuriteriöiset ja kauas näkyvät laitakukat mainostavat mykeröä ohilentäville pölyttäjähyönteisille. Mesi on torvimaisen teriön pohjalla tarjolla vain sellaisille hyönteisille, joilla on imukärsä, siitepöly sentään on ylempänä torven suulla myös erikoistumattomien hyönteisten ulottuvilla.

Yhden mykerön kukinta kestää lähes kuukauden ja tiheinä ryhminä kasvaessaan päivänkakkara koristaa niittyä hyvin pitkään. Päivänkakkaraniityt ovat tehomaatalouden myötä vähentyneet. Onneksi rakastettu mykerökukkainen viihtyy myös aurinkoisilla pientareilla ja puutarhoissa. Päivänkakkara on meillä muinaistulokas, joka on koristanut torppien ja kartanoiden pihapiirejä jo kauan ennen kuin puutarhoista oli kuultukaan. Ihmisten lisäksi päivänkakkara ilahduttaa myös pikkuötököitä, joista etenkin päiväperhoset, pienet kovakuoriaiset ja kukkakärpäset vierailevat innokkaasti sen kukissa.

Päivänkakkara sekoitetaan joskus peltosaunioon (Tripleurospermum perforatum), jolla kuitenkin on ohutliuskaiset, tillimäiset lehdet. Päivänkakkara on Keski-Suomen maakuntakukka ja Latvian kansalliskukka.

Isopäivänkakkara

Leucanthemum x superbum

Isopäivänkakkara on päivänkakkaraa suuresti muistuttava koristekasvi, joka saattaa karata luontoomme ja säilyä siellä jonkin aikaa. Niin kuin nimikin sanoo, isopäivänkakkara on peruskakkaraa selvästi kookkaampi ja saattaa saavuttaa yli metrin korkeuden. Ehkä selkein erottava tekijä on ruusukelehdet tai niiden puutuminen. Päivänkakkaralla on talvehtiva ruusuke, jonka lehdet ovat lusikkamaisia. Isopäivänkakkaralla ei ole ruusuketta ja alimmatkin tyvilehdet ovat (kapean)soikeita.

Peikonkakkara

Mauranthemum paludosum (Leucanthemum paludosum)

Yksivuotinen peikonkakkara on kukiltaan päivänkakkaraa muistuttava koristekasvi, jota saattaa löytyä luonnosta esim. multakasoilta läheltä puutarhaliikkeitä. Peikonkakkara on melko lyhyt (yleensä alle 20 cm) ja haarova. Lehdet ovat syvään hampaiset, lähes pariliuskaiset. Aidosti luonnonvaraisena peikonkakkaraa voi löytää Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta.

Päivän lakritsa

“Päivänkakkaran lehdissä on mielenkiintoinen, kurkkua ja jopa lakritsaa muistuttava maku.”
Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

Mikähän perhonen ruudussa 3?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page