© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Päivännouto

Helianthemum nummularium

  • Nimi myös: Kultapäivännouto
  • Heimo: Päivännoutokasvit – Cistaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen puolivarpu.
  • Korkeus: 10–20 cm. Varsi maanmyötäinen–koheneva, tyveltä puutunut.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 15–30 mm leveä; terälehtiä 5, joskus tyveltä oranssitäpläisiä. Verholehtiä 5, joista 3 suurta ja 2 pientä, suuremmat tiheään tähtikarvaiset. Heteitä useita. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto 1–10-kukkainen viuhko, kukat tukilehdelliset.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia, korvakkeellisia, korvakkeet ruotia pitempiä. Lapa soikea–suikea–kapeanpuikea, ehytlaitainen, 1-suoninen, päältä harvakarvainen ja vihreä, alta tiheäkarvainen ja harmaa, reuna taakäänteinen.
  • Hedelmä: Pitkänomainen, karvainen, 1-lokeroinen, 3-liuskaisesti avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Kuivat rinteet, törmät, kedot, laitumet, pientareet, soraikot. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Päivännouto on Suomessa lämpökauden relikti eli jäännelaji. Lajin vahvinta esiintymisaluetta Suomessa ovat Ahvenanmaan pääsaaren niityt ja kedot. Levinneisyysalue ulottuu Varsinais-Suomen saaristoon, jossa hajaesiintymiä on Korppoossa ja Hiittisissä saakka. Saaristomeren alueella kasvi on kuitenkin jo hyvin harvinainen ja vaarassa hävitä kokonaan kasvupaikkojen pensoittumisen takia. Manner-Suomen muutamille kasvupaikoille vanhoilla linnavuorilla laji on levinnyt ilmeisesti ihmisen mukana muinaisina aikoina. Jokunen esiintymä saattaa olla myöhempää perua siirtoistutuksista koristekasviksi.

Päivännouto on sopeutunut hyvin paahteisten kasvupaikkojensa kuivuuteen. Mitä kuivempi kasvupaikka on, sitä varpumaisemmaksi päivännouto tulee. Se jatkaa yhteyttämistä lämpimälläkin säällä haihtumisesta huolimatta, sillä kasvin vedenotto on poikkeuksellisen tehokas. Maanpäällisten osien vaatimattomasta koosta huolimatta päivännoudon pääjuuri voi ulottua jopa puolen metrin syvyyteen ja sen toimintaa tehostaa vielä runsas pintajuuristo. Lehtien taakäänteiset laidat ja alapinnan tiheä huopakarvaisuus puolestaan auttavat kasvia säästämään vettä ja parantavat sen kuivuudenkestoa. Ääritapauksissa päivännouto voi karistaa osan lehdistään ja vähentää haihduttavaa pinta-alaa.

Päivännoudon kukinnossa on kerrallaan auki vain yksi kukka ja sekin on melko lyhytikäinen. Kasvi avaa kukkansa vain poutasäällä ja suuntaa ne aina kohti aurinkoa. Kukka ei eritä mettä, mutta siinä käy siitepölyä kerääviä hyönteisiä. Heteet ovat herkkäliikkeisiä ja reagoivat kosketukseen. Pölyttäjähyönteisen sipaistessa ponsia heteet varistavat siitepölynsä sen karvoille ja alkavat kääntyä sivuun. Taipumisen ansiosta kukan keskustassa oleva emi joutuu helpommin kosketuksiin seuraavan hyönteisvieraan kanssa ja saa luotilleen todennäköisemmin vieraan kukan siitepölyä. Myös joillekin päiväperhostoukille päivännouto on merkittävä ravintokasvi, mainittakoon ainakin lehtosinisiipi sekä tummakirjosiipi.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page