© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Palsternakka

Pastinaca sativa

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho. Juurakko vankka, kellanvalkoinen.
  • Korkeus: 50–130 cm. Varsi särmikäs, (kalju–)lyhytkarvainen, ontto–täyteinen. Voimakastuoksuinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleankeltainen, korkeintaan 5 mm leveä; terälehtiä 5, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 5–10. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdettömiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen. Lapa pitkulainen, tav. parilehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, sahalaitaisia, päätölehdykkä 3-liuskainen.
  • Hedelmä: Leveänsoikea, selkäpuolelta litteä, 2-lohkoinen, matalaharjuinen, siipipalteinen, vaaleanruskea, 5–7 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Puutarhojen ja pihojen laitamat, joutomaat, satamat, tienvarret, ratapenkereet, vanhat painolastipaikat. Myös viljelykasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Joutomaakaistaleilla ja tienvarsilla kasvava palsternakka kiinnittää ulkonäöllään autoilijoiden ja ohikulkijoiden huomion: iso ja kultalatvainen putkikasvi poikkeaa useimmista valkokukkaisista sukulaisistaan. Harva kuitenkaan tietää, että kyseessä on sama kasvi, jonka juuria ihmiset ostavat kaupan vihannesosastolta liemi- ja keittojuurekseksi.

Palsternakkaa on viljelty jo muinaisessa Kreikassa, mutta nykyiset porkkanamaisen turpeajuuriset lajikkeet on kehitetty vasta keskiajalla. Kaksivuotinen kasvi kerää vararavintoa juureensa, joka kerätään ennen kukintaa, myöhään ensimmäisen kasvukauden syksyllä, tai juuren voi jättää maahan, jossa se säilyy kevääseen jopa paremmin kuin kellarissa. Viljelemättömänä palsternakka kasvaa ohutjuurisempana ja maultaan paljon kitkerämpänä kuin viljellyt kannat. Palsternakka on ollut Suomessa aikaisemmin runsaasti viljelty hyötykasvi. Syy suomalaisten vieraantumiseen kasvista lienee sen viljelyn väheneminen, toisaalta sadonkorjuu estää yleensä kasvin kukinnan – harva lienee nähnyt porkkanaakaan kukassa!

Osittain meikäläiset palsternakkaesiintymät ovat muisto lähitienoiden viljelmistä, siis viljelykarkulaisia. Todennäköisesti laji on kotiutunut meille jo keskiajalla, mutta tullut myös siementulokkaana piennarten nurmetuksessa käytettävissä siemenseoksissa tai liikenteen mukana ja pikku hiljaa vuosikymmenten saatossa laajentanut levinneisyyttään. Palsternakan alalajeista niukasti karvainen, ruokapalsternakka (ssp. sativa) on selvästi yleisin. Satamakaupunkien entisten painolastipaikkojen läheisyydessä saattaa esiintyä myös harmaakarvainen karvapalsternakka (ssp. sylvestris).

Muita keltakukkaisia sarjakukkaiskasveja meillä ovat mm. tilli ja fenkoli. Ne ovat yleensä pienempikasvuisia ja varmin erottava tekijä on niiden tillimäiset lehdet.

Plussat

“Palsternakan ‘sydämet’, eli kukkavarret ennen kukintaa, ovat jaloa raaka-ainetta. Ne ovat täysin ilmaista kauniin kotimaamme luonnossa villinä kasvavaa herkkua.”
“Ensimmäisen vuoden juurakot ovat mureita.”
Otteet Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta

Miinukset (ja vähän plussaa)

Palsternakka saattaa aiheuttaa herkkäihoisille ärsytystä tai jopa polttoa, jos kasvista tippuvaa nestettä (furanokumariini) joutuu iholle. Alkuperältään palsternakka on euraasialainen laji ja USA:ssa sitä joissakin paikoin pidetään harmillisena tulokkaana, vähän niin kuin kaukasianjättiputkea meillä. Toisaalta furanokumariinia käytetään ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page