© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pelto-ohdake

Cirsium arvense

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Karhiaiskasvit – Carduoideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen, kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 40–120 cm. Varsi latvasta haarova, siipipalteeton, sileä, latvasta seittikarvainen, joskus tiheäpiikkinen (var. maritimum).
  • Kukka: Kasvi enimmäkseen 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Kukat muodostavat 1,5–2,5 cm pitkiä kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Hedekasvien mykeröt pyöreämpiä ja lyhyempiä kuin emikasvien. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat vaalean purppuranpunaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto soikea, kehtosuomut pystyjä, kärjestä lyhytpiikkisiä, hieman seittikarvaisia, usein sinipunertavia. Mykeröt yksittäin latvahaarojen kärjissä tai harsun huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tav. ruodittomia, hieman sepiviä. Lapa suikea, pariliuskainen–hampainen (joskus ehytlaitainen), aaltolaitainen, paksu, piikkinen, tav. päältä kalju, alta huopakarvainen.
  • Hedelmä: Litistynyt, sileä, kellanruskea, 3–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä rengaspaksunnos ja sulkahaivenia.
  • Kasvupaikka: Hiekkaiset merenrannat, pellot, kesannot, pientareet, ratapihat, ojat, joutomaat, maakasat, avohakkuut, kaatopaikat.
  • Kukinta: Heinä–syys(–loka)kuu.

Pelto-ohdake kasvaa Suomessa alkuperäisenä merenrannoilla, mutta paljon tutumpi näky se on pelloilla, pihapiireissä, tienvarsilla ja joutomailla. Viljelyksillä rehottaessaan pelto-ohdake heikentää viljelykasvien satoa ja tuottaa harmaita hiuksia maanviljelijöille, jotka pitävät sitä yhtenä lauhkean vyöhykkeen pahimmista rikkakasveista. Kavahtamiseen onkin aihetta, sillä jollei kasvia halua kurittaa voimakkailla kemikaaleilla, keinot sen häätämiseen ovat vähissä. Pelto-ohdake lisääntyy tehokkaasti laajalle levittäytyvän juuristonsa jälkisilmuista. Uusi ohdake voi saada alkunsa jopa puolen sentin mittaisesta juurenkappaleesta. Mitä enemmän maan muokkaus on katkonut kasvin juuria, sitä useampia ilmaversoja on odotettavissa. Juuristo on 10–50 cm syvyydessä varsin hyvässä suojassa myrkyiltä ja muidenkin torjuntayritysten ulottumattomissa.

Pelto-ohdakkeen siementuotantokin on erittäin hyvä ja siemenet itävät jo muutaman viikon päästä varisemisestaan. Pähkylöissä on komea lenninhaivenkimppu, joka kuitenkin irtoaa helposti ja pääasiassa siemenet kulkeutuvatkin viljelykasvien siementen, maan, lannan, puintijätteen ja muun sellaisen seassa. Siemenviljan tehokas puhdistaminen on hieman rajoittanut pelto-ohdakkeen voittokulkua viljelymailla. Pelto-ohdake on kaksikotinen kasvi, joten suvullinen lisääntyminen ei onnistu, ellei lähitienoilla kasva sekä emi- että hedeyksilöitä. Laji kasvaa kuitenkin innokkaasti myös kesannoilla ja pakettipelloilla. Myös peltoja ympäröivien tai halkovien teiden pientareilla se on hyvin yleinen.

Rikkaruohon leimansa takia pelto-ohdakkeen monimuotoisuuteen ei usein kiinnitetä huomiota. Suomessa vallitseva muoto (var. arvense) on sileälehtinen ja hentopiikkinen, harvinaisempi merenrantamuoto (var. maritimum) on kurttupoimuinen ja vahvapiikkinen. Toisinaan meikäläisestä pelto-ohdakkeesta erotetaan muitakin, enimmäkseen pienialaisia tai satunnaisia kulttuurimaiden muotoja.

Mikähän perhonen kuvassa 2

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page