Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Pelto-orvokki

Viola arvensis

  • Heimo: Orvokkikasvit – Violaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi pysty, haarova, kalju.
  • Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, kermanvalkoinen–kellanvalkoinen (joskus vaalean sinipunainen), 1–1,5 cm leveä; terälehtiä 5, korkeintaan verholehtien mittaisia, alin kannuksellinen. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa puikea–suikea, nyhälaitainen. Korvakkeet lehtimäisiä, syvään liuskaisia, kärkiliuska iso, soikea–vastapuikea, nyhä–sahalaitainen.
  • Hedelmä: 3-liuskainen kota.
  • Kasvupaikka: Pellot, puutarhat, asuntojen ympäristöt, maakasat, joutomaat, niityt, kalliot.
  • Kukinta: Touko–syyskuu.

Pelto-orvokki on niin leimallisesti kulttuuriympäristön kasvi, että välillä on epäilty, tokko se kasvaakaan missään alkuperäisenä luonnonkasvina. Ainakin Suomessa se on vanha tulokas, joka on ihmisen mukana levinnyt rikkaruohoksi Rovaniemen tasalle, pohjoisempana se kasvaa enää siellä täällä. Monien muiden yksivuotisten rikkakasvien tapaan se arvostaa vapaata, kilpailutonta kasvutilaa ja rehottaa vuosittain muokattavissa kevätviljapelloissa, peruna-, juurekas- ja vihannesmailla sekä keittiöpuutarhoissa.

Pelto-orvokki muistuttaa paljon lähisukulaistaan keto-orvokkia (V. tricolor), aikaisemmin sitä on pidetty vain tämän alalajina tai muunnoksena. Toisinaan ei ole lainkaan helppoa sanoa, kumpaan lajiin orvokkiyksilöt kuuluvat, varsinkaan ihmisen muuttamilla kasvupaikoilla. Pelto-orvokki voi toisinaan levitä keto-orvokin valtakuntaan kalliokedoille ja kuiville niittytöyräille, tosin silloinkin aina asutuksen lähituntumassa pysytellen. Keski-Suomessa myös keto-orvokin kasvupaikoista suurin osa on ihmisen luomia, kaskiahoja, ketoja ja hietikkoja. Selvin lajien välinen ero on kukissa, sillä pelto-orvokin teriöstä puuttuvat useimmiten kokonaan violetit sävyt. Toisinaan keto-orvokinkin kukat saattavat olla kellanvalkoisia, mutta pelto-orvokin terälehdet ovat yleensä lisäksi verholehtiä lyhyemmät. Pelto-orvokki on yleensä myös vähemmän haarova, sen kota on hieman suurempi ja siementuotanto valtava.

Pelto-orvokin menestys perustuu juuri runsaaseen siementuotantoon. Kukkien keskellä on keltainen täplä ja tummia mesiviittoja, jotka suuntautuvat viuhkana alimmassa terälehdessä olevan kannuksen suuta kohti. Nämä merkit kertovat pölyttäjähyönteisille maalialueen, johon tähdätä mettä saadakseen. Kannuksen suun karvainen uurre ohjaa hyönteisen imukärsän tarkasti mesikannusten erittämän palkkion luo; samalla otus joutuu asettumaan pölytyksen onnistumisen kannalta otolliseen asentoon. Yksivuotinen orvokki satsaa maaperän siemenpankkiin, jossa siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä jopa useita kymmeniä vuosia.

Siemenpankki

Luonnon oma siemenpankki on maaperä, joka sisältää sellaisia siemeniä, jotka voivat säilyttää itämiskykynsä monia vuosia, jopa vuosisatoja. Vanhin ikävarmistettu itänyt siemen on ollut noin 2000 vuotta vanha taatelipalmulajin (Phoenix dactylifera) siemen.
Siemenpankki voi olla myös ihmisen rakentama siementen säilömistila. Niistä kuuluisin on varmaankin Huippuvuorilla 120 metrin syvyydessä sijaitseva, vuonna 2008 käyttöön otettu, Tuomiopäivän holviksikin nimetty viljelykasvien siementen varmuusvarasto.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page