© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltokierto

Convolvulus arvensis

  • Heimo: Kiertokasvit – Convolvulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: Varsi 30–80 cm pitkä, rento–köynneliäs.
  • Kukka: Teriö leveän suppilomainen, valkoinen tai vaaleanpunainen, ulkopuolelta punajuovainen, 1–2,5 cm leveä, yhdislehtinen, hieman poimuinen, hyvin matalaan 5-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen, lisäksi pienet esilehdet kukkaperän puolivälissä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat 1–3 kukan ryhminä lehtihangoissa
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia. Lapa pitkulainen–lähes tasasoukka, keihästyvinen, ehytlaitainen, niukasti karvainen. Tyviliuskat teräväkärkisiä ja usein ulospäin kaartuneita.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen kota, noin 3 mm.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat, joutomaat, pientareet, tienvarret, satamat, vallit.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Peltokierto on levittäytynyt ihmisen mukana lähes maailman joka kolkkaan. Somista kukistaan huolimatta se on maailmalla yksi vihatuimmista rikkaruohoista: sen maavarret ulottuvat syvälle, levittäytyvät laajalle ja jokaisesta juurenpalastakin sikiää tavattoman elinvoimaisia uusia rönsyjä. Peltokiertoa on liki mahdoton hävittää kitkemällä, eikä auraaminen tai äestäminen auta. Herbisidit eli kasvintuhoaineetkaan eivät liiemmin vahingoita parin kolmen metrin syvyyteen ulottuvia juurenosia. Meilläkin peltokierto on säilynyt sitkeästi vanhoissa kaupunginosissa, kasarmien ympäristössä ja radanvarsilla – paikoin jokseenkin samoilla juurensijoilla jopa vuosisadasta toiseen. Useimmiten se on kulkeutunut meille venäläisen rehun tai viljan joukossa, joskus esiintymät ovat kauppapuutarhojen rikkaruohostojen perua. Meillä, levinneisyytensä pohjoisrajoilla, laji ei kuitenkaan ole muodostunut haitalliseksi rikkakasviksi, vaan pysyttelee useimmiten kiltisti kedoilla ja pientareilla.

Peltokierto tukeutuu mielellään muiden ruohojen ympärille, joista hennoimmat ovat vaarassa tukahtua kokonaan kasvin painon alla. Jos sopivia tukia ei ole tarjolla, peltokierto levittäytyy maata myöten. Nupussa kukatkin ovat tiukasti kierteellä. Terälehtien yhteenkasvusaumat ovat uloimpana suojaamassa kehittyvää kukkaa. Peltokierto varjelee myös avautuneita kukkiaan sateelta sulkemalla ne herkästi sään pilvistyessä. Teriöt ovat auki vain lyhyen aikaa keskipäivän auringonpaisteessa.

Karhunköynnös (Calystegia sepium) on Suomessa peltokierron hieman yleisempi sukulainen. Sen kukat ovat kookkaita (3–5 cm) ja sen lehtilapa on herttatyvinen.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page