© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltomaitikka

Melampyrum arvense

  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi tavallisesti haarova.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, punainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, n. 20 mm pitkä. Teriöntorvi yleensä käyrä. Ylähuuli huppumainen, sivuilta litteä; alahuuli 3-lovinen, keltainen. Verhiö yhdislehtinen, 4-liuskainen, liuskat n. 10 mm pitkiä. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, 5–10 cm pitkä latvakukinto varren ja haarojen päässä.
  • Lehdet: Vastakkain, lähes ruodittomia. Lapa tasasoukan suikea. Kukinnon tukilehdet punaisia, kapeanpuikeita, litteitä, yläviistoja, alemmat ehytlaitaisia, ylemmät tyviosasta yleensä hampaisia.
  • Hedelmä: Soikea, litteä kota. Siemenet suuria, muurahaislevitteisiä.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot kedot, tienvarret, pellonreunat, pientareet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Peltomaitikka on sukunsa muiden lajien tavoin puoliloinen: vaikka se on lehtivihreällinen ja yhteyttää itsekin, se imee myös naapurikasvien juurista ravintoa. Peltomaitikka on meillä muinaistulokas. Aikaisemmin se oli kiusallinen peltorikkaruoho, mutta hävisi viljelysmailta ilmeisesti viljelytapojen muututtua. Maankäytön muutosten takia muutkin kasvupaikat ovat käyneet vähiin: laidunmaat, kedot ja niityt ovat kasvaneet umpeen, otettu viljelyyn tai metsitetty. Muuallakin Pohjoismaissa lajin kannat ovat romahtaneet. Lajin viimeiset pysyvät kasvupaikat Suomessa ovat lounaissaaristossa Nauvossa ja Ahvenanmaalla. Nykyisin peltomaitikkaa tapaa lähinnä kylä- ja tienvarsikedoilla. Varmin paikka päästä näkemään kasvi lienee Seilissä, Saaristomeren tutkimuslaitoksen ympäristössä. Satunnaisena peltomaitikkaa on tavattu muutaman kerran eri puolelta Etelä-Suomea ja Selkämeren rannikkoa.

Peltomaitikka kasvaa samantyyppisillä kuivahkoilla kasvupaikoilla kuin lähisukulaisensa tähkämaitikka (M. cristatum). Lajit erottaa parhaiten toisistaan kukinnon perusteella: peltomaitikalla se on 5–10 cm pitkä ja lieriömäinen, ylhäältä katsottuna pyöreä, tähkämaitikalla sen sijaan vain noin 3 cm pitkä ja selvästi nelisärmäinen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page