Rohtorusojuuri Rohtorusojuuri Rohtorusojuuri

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltorusojuuri

Lithospermum arvense

  • Lat. synonyymi: Buglossoides arvensis
  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Pääjuuri vankka, ruskea, punavioletiksi värjäävä.
  • Korkeus: 15–45 cm. Varsi yläosasta niukasti haarainen, myötäkarvainen, tyvi punertava.
  • Kukka: Säteittäinen, 3 mm leveä. Teriö kellanvalkoinen, yhdislehtinen, kapean suppilomainen, 5-liuskainen, karvainen. Teriön torven yläosa sinertävä. Verhiö yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen, liuskat kapeita, neulasmaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, kukat tukilehdellisiä, tukilehdet muistuttavat varsilehtiä.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet ruodillisia, palteisia, ylemmät varsilehdet ruodittomia. Lapa kapean puikea–suikea–vastapuikea, ehytlaitainen, molemmin puolin karvainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) harmaanruskeita, nystermäpintaisia, 2–3,5 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Viljapellot, kyläkalliot, joutomaat, satamat, lastauspaikat, ratapihat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen.

Rusojuuren suvussa (Lithospermum) on noin 80 lajia. Suviruosjuuren suvussa (Buglossoides), johon peltorusojuurta ollaan siistämäsä, on kymmenkunta lajia. Tieteellinen nimi Lithospermum tarkoittaa kirjaimellisesti kivisiemenistä, kuten muinaiset suomalaiset saivat usein hampaissaan tuta: entisaikaan leipään jäi usein peltorusojuuren erittäin kovia siemeniä. Suomalaisen nimensä laji on saanut värjäävästä sinipunaisesta juurestaan, jota naiset ennen vanhaan käyttivät mm. poskipunana. Tällä käytöllä on pitkät perinteet: löydösten perusteella peltorusojuurta on käytetty värikasvina ainakin 20.000 vuotta. Hempeästä puolestaan huolimatta peltorusojuuri on ollut meille ennen muuta rikkakasvi.

Rusojuuri oli monen muun peltorikkakasvin tavoin rukiin seuralainen. Nykyisin se on suuresti harvinaistunut ja monin paikoin lähes hävinnyt. Syynä ovat ennen kaikkea viljelytapojen muutokset. Taantuminen alkoi maankäsittelymenetelmien kehittymisen ja siemenviljan tehokkaan puhdistamisen myötä. Kylvökoneet, peltojen lannoittaminen ja rikkakasvimyrkyt viimeistelivät hävityksen. Monen muun peltorikkaruohon tavoin peltorusojuurikin lienee alun perin kotoisin Kaakkois-Euroopan aroilta, joskin sen luontaista esiintymisaluetta voidaan vain arvailla. Viljakaupan mukana laji on levinnyt lähes koko Eurooppaan ja meillekin viimeistään keskiajalla. Vieläkin se sinnittelee harvinaisena Lounais-Suomen kalliokedoilla ja tienpientareilla.

Rohtorusojuuri

Lithospermum officinale

Suomessa vielä peltorusojuurtakin harvinaisempi on monivuotinen, paksujuurakkoinen ja runsashaarainen rohtorusojuuri. Sen lehdet ovat kapeanpuikeita ja selväsuonisia (peltorusojuurella enimmäkseen vastapuikeita ja lehtisuonet heikosti näkyviä). Rohtorusojuuren hedelmykset ovat sileitä, peltorusojuuren nystyisiä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page