© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltotädyke

Veronica agrestis

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–30 cm. Varsi rento–koheneva, karvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, valkoinen ja yleensä ainakin osittain sinertävä–sinipunertava, 3–6 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat puikeita, tylpähköjä, eivät toisiaan peittäviä, ainakin ulkopinnalta karvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä hedelmävaiheessa alaskaartuva.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa leveänpuikea, leveyttään pitempi, tylppätyvinen, matalaan nyhälaitainen.
  • Hedelmä: Kapealovinen, litteä, leveyttään lyhyempi, harvaan tai vain reunalta yksinomaan nystykarvainen, kellanruskea kota.
  • Kasvupaikka: Pellot, joutomaat, puutarhat, kukkapenkit.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Useimpien ihmisten ensikosketus peltotädykkeeseen tapahtunee puutarhaa tai vihannesmaata peratessa. Jos kitkemisen lomassa malttaa tarkastella kasvia lähemmin, voi todeta sen vaaleansinisine kukkineen oikeastaan sangen viehättäväksi. Kunnon rikkaruohon tavoin yksivuotinen peltotädyke panostaa lisääntymiseen ja kukkii varhaisesta keväästä pitkälle syystalveen, poikkeuksellisen leutoina talvina vielä joulukuussakin. Sen viehätys ei juuri vähene kukinnan jälkeenkään, sillä sydämenmuotoiset siemenkodat ovat kuin kasvimaailman koruja. Lajin elämänkierto on yleensä yksivuotinen, mutta joskus myöhään itävän yksilön kehitys jakautuu kahdelle vuodelle. Ihme kyllä, peltotädyke voi talvehtia vahingoittumattomana jopa kukkivana.

Peltotädykkeen arvellaan olevan kotoisin Välimeren ympäristöstä, josta se on levinnyt lähes koko Eurooppaan, myös Ahvenanmaan ja eteläisen Manner-Suomen puutarhoihin ja pelloille, joskus läheisille kallioillekin. Tädykkeet voivat kertoa kasvimaan muokkaajalle omaa tarinaansa paikan menneisyydestä: peltotädyke suosii melko selvästi vanhaa asutusta, uudemman asutuksen piirissä saattaa tavata esimerkiksi meille verraten hiljattain vakiintunutta persiantädykettä (V. persica). Sen kukat ovat suuremmat ja tummemmat, hedelmät ohuemmat ja lehdet leveämmät. Peltotädyke jakaa Lounais-Suomessa kasvupaikkansa muutaman muunkin rentovartisen ja pienikukkaisen tädykkeen kanssa, tavallisimmin sen voi sekoittaa kiiltotädykkeeseen (V. polita) ja himmeätädykkeeseen (V. opaca). Peltotädykkeen kodat ovat yksinomaan nystykarvaiset, muiden sen näköislajien kodat ovat lisäksi tiheään lyhytkarvaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page