© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltovalvatti

Sonchus arvensis

  • Muunnokset: Rikkapeltovalvatti (var. arvensis, synonyymi var. glabrescens, Meripeltovalvatti (var. maritimus)
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juuristo laaja, vaakasuora, kellanruskea.
  • Korkeus: 40–150 cm. Varsi tav. haaraton, nystykarvainen, ontto. Maitiaisnestettä runsaasti.
  • Kukka: Kukat muodostavat 4–5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kullankeltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut ja kukkaperät nystykarvaisia (var. arvensis) tai kaljuja (var. maritimus). Mykeröt huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, ruoti kourumainen, palteinen, varsilehdet ruodittomia, sepiviä, pyöreähköt tyviliuskat ympäröivät vartta. Lapa yleensä pariliuskainen, liuskat tyveä kohti kääntyneet, joskus jokseenkin liuskaton (var. maritimus), kalju, kiiltävän sinivihreä, joskus möyheä (var. maritimus), laita epäsäännöllisen hammas–nirhalaitainen, hienopiikkinen.
  • Hedelmä: Litteä, särmikäs, kyhmyharjuinen, tummanruskea tai valkoinen–kellertävä (var. maritimus), 2,5–3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Pellot, heinänurmet, puutarhat, pihat, maakasat, joutomaat, tienvarret, venerannat, kivikkoiset merenrannat, rantaniityt, levävallit, luodot.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Peltovalvatti on rikkakasvi, jonka elinvoimaisuus pelloilla ja kasvimailla heikentää varsinaisten viljelykasvien kasvua. Kasvin syvänkeltaisissa mykeröissä käy kukkakärpäsiä, kimalaisia ja pieniä kovakuoriaisia – onnistuneen pölytyksen tuloksena peltovalvatti voi tuottaa jopa 6.000 lenninhaivenellista pähkylää, jotka edistävät tehokkaasti sen leviämistä. Pähkylät matkaavat paitsi tuulessa, myös leikkuupuimurin puintijätteessä, viljan tai heinän seassa ja säilyvät pitkään itämiskelpoisina. Aluksi peltovalvatti kasvattaa lehtiruusukkeen ja laajan vaakasuoran juuriston, jonka jälkisilmuista kehittyy uusia ilmaversoja. Usein peltovalvattikasvustot ovatkin hyvin laajoja ja vaikeita hävittää täydellisesti. Valvattien voimakas maitiaisnesteen eritys on varmasti tullut tutuksi kaikille, jotka kasvia ovat joutuneet kitkemään.

Etelä- ja Keski-Suomen peltovalvatti on valloittanut jo ikimuistoisina aikoina, pohjoiseen asuttaminen on alkanut myöhemmin ja jatkuu yhä. Osasyynä peltovalvatin menestykseen lienee kierroton kevätviljojen viljely. Paitsi sisämaahan, laji on levinnyt ihmisen mukana ympäri maapallon rantoja. Monen muun rikkaruohon tapaan peltovalvattikin lienee alun perin kotoisin merenrannoilta. Suomessakin kasvaa levävallien alkuperäiskasvina peltomaiden rikkaruohoa matalampi, sinertävämpi, kaljumpi, melko ehyt- ja möyheälehtinen, niukkamykeröinen ja vaaleapähkyläinen meripeltovalvatti (var. maritimus). Paikoin se on levinnyt kulttuuriympäristöihinkin, mutta sillä ei ole taipumuksia siirtyä rikkakasviksi edes ranta-asutuksen piiriin. Osa peltojen rikkaruohoista lienee kuitenkin alalajien välisiä risteymiä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page