© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Peltovirvilä

Vicia hirsuta

  • Lat. synonyymi: Ervilia hirsuta
  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Pääjuuri lyhyt.
  • Korkeus: 20–60 cm. Varsi varsinkin alaosasta haarova, hento, kiipeilevä, särmikäs, kalju–lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, sinertävänvalkoinen, 3–5 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alimmaisena kahdesta lehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, liuskat teriön torvea pidemmät. Heteitä 10, palhot yhdistyvisiä. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, 2–6-kukkainen terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 5–10-parinen, kärhellinen. Lehdykät tasasoukkia, kapeita, tylppiä, otakärkisiä, ehytlaitaisia. Korvakkeet 2–4-hampaisia.
  • Hedelmä: 6–10 mm pitkä, karvainen, kypsyessään mustuva, 2-siemeninen palko.
  • Kasvupaikka: Viljelymaat, kesannot, kukkapenkit, joutomaat, tienvarret, kalliokedot.
  • Kukinta: Kesä–lokakuu.

Virnojen suvun Vicia pienimpiä ja vaatimattomimpia lajea nimitetään (nimitettiin) virvilöiksi. Adjektiivit pieni ja vaatimaton sopivat hyvin peltovirviläänkin: sen varret ovat sirot, lehdykät kapeat ja kukat lähes huomaamattoman pienet – koko kasvusto on kuin utuista pitsiverhoa. Nykytutkimuksenn mukaan peltovirvilä kuuluu Ervilia -sukuun (sieponvirvilät). Samaan sukuun kuuluu myös metsävirvilä eli entinen metsävirna, joka ei suinkaan ole pieni, päinvastoin, sukunsa suurin olipa suku Vicia tai Ervilia.

Kasvupaikan maaperän laadun suhteen peltovirvilä on hyvin vaatimaton: parhaiten se näyttäisi viihtyvän kevyillä turvepitoisilla alustoilla, eikä liiemmin perusta tiiviistä savialustasta. Peltovirvilä on tullut meille viljan viljelyn mukana ja kasvaa pääasiassa huomaamattomana rikkaruohona.

Peltovirvilä muistuttaa melko paljon lähisukulaistaan mäkivirvilää (Vicia tetrasperma, nykymääritelmän mukaan Ervum hirsuta). Mäkivirvilän kukat ovat kuitenkin hieman suuremmat (5–8 mm) ja sinipunertavat. Vastaavasti niitä on tertuissa vähemmän, usein vain 2 tai 3. Lisäksi mäkivirvilän lehdissä on vähemmän lehdykkäpareja kuin peltovirvilällä. Hyvänä hedelmäasteen tuntomerkkinä ovat mäkivirvilän nelisiemeniset palot; peltovirvilän paloissa kypsyy vain kaksi siementä. Jonkinlaista eroa kasvupaikoissakin on, mäkivirvilä on kallioiden, kuivien niittyjen ja joutomaiden kasvi, peltovirvilä esiintyy rinneniityillä ja kedoilla peltojen ja asumusten läheisyydessä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page