© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Persiantädyke

Veronica persica

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–30 cm. Varsi rento–koheneva, harvakarvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, sininen, alin liuska valkoinen, 8–12 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat suikeita, suippokärkisiä, eivät juuri toisiaan peittäviä, karvareunaisia, muuten kaljuja. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä tukilehteä pidempi, hedelmävaiheessa alaviisto.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa leveänpuikea, vaaleanvihreä, isohampainen.
  • Hedelmä: Hyvin leveälovinen, litteähkö, kaksi kertaa pituuttaan leveämpi, verkkosuoninen, yksinomaan nystykarvainen kota.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, kasvimaat, nurmikot, pellot, joutomaat, satamat, lastauspaikat.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Tädykkeitä on meillä lähes 20 lajia, joista alkuperäisiä on vain kahdeksan – varsin liikkuvaista sorttia tädykkeet siis ovat! Persiantädykekin on kotiutunut meille kaukaa: sen alkukoti on Lounais-Aasian sateisten vuoristojen alarinteillä. Kasvi levisi Keski-Eurooppaan ihmisen siivellä 1800-luvun alussa ja saavutti Suomen vielä saman vuosisadan loppupuolella. Ensin se levisi meille purjelaivojen painolastimaassa, sittemmin koristekasvien taimien mukana ja nurmikkosiemenen seassa. Satunnaisesti persiantädykkeeseen voi edelleenkin törmätä uudisnurmikoilla ja kukkaistutuksissa lähes missä tahansa maassamme. Etelä-Suomen viljelypalstoille ja siirtolapuutarhoihin se on onnistunut vakiintumaankin. Näissä paikoissa maan jatkuva muokkaaminen ylläpitää elämän edellytyksiä pienelle yksivuotisella lajille – sulkeutuneessa kasvipeitteessä persiantädyke ei menesty. Saman oloiseen peltotädykkeeseen (V. agrestis) verrattuna persiantädykkeen teriö, kota ja jopa lehdet ovat lähes kaksi kertaa kookkaammat. Lisäksi persiantädykkeen kota on kuivuttuaan selkeästi verkkokuvioinen.

Kaukasiantädyke

Veronica filiformis

Meiltä saattaa toisinaan tavata myös kivikkokasvina kasvatettavan, hennon, maanmyötäisen kaukasiantädykkeen. Sen lehdet ovat pienet ja pyöreähköt tai munuaismaiset, ja kukat persiantädykkeen tapaan sinivalkoiset. Kaukasiantädyke vaatinee toisesta kasviyksilöstä peräisin olevaa siitepölyä, jotta siemenaihe lähtisi kehittymään. Kaikki meikäläiset esiintymät lienevät samaa kloonia, mistä syystä siemenkotia ei synny.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page