Thalictrum minus ssp. kemense Thalictrum minus ssp. kemense

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pikkuängelmä

Thalictrum minus

  • Alalajit: Pikkuängelmä (niittypikkuängelmä, ssp. minus), Keminängelmä (keminpikkuängelmä, ssp. kemense, synonyymi ssp. elatum)
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt.
  • Korkeus: 40–130 cm. Varsi yläosasta haarova, heikosti uurteinen, joskus hieman nystykarvainen.
  • Kukka: Säteittäinen, keltainen, n. 1 cm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4–5, vihertäviä tai sinipunaisia, varhain varisevia. Heteitä monta, pystyhköjä, palhot noin 5 mm pitkiä, keltaisia, ponnet noin 3 mm pitkiä, suippoja. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto lyhyt–haarova, niukka–runsaskukkainen, yleensä lehdekäs kerrannaishuiskilo, kukat pystyhköjä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Varsilehtiä 3–5. Lapa kolmiomainen, vähintään pituutensa levyinen, 3 (ssp. kemense) tai 4 (ssp. minus) kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät usein melko pyöreitä, puhtaanvihreitä, ohuehkoja, kärjestä 3–5-liuskaisia, liuskat lyhytsuippuisia ja isoissa lehdissä hieman ulospäisiä.
  • Hedelmä: 8-harjuinen, siipipalteinen, otakärkinen, joskus harvaan nystyinen, 2,5–5 mm pitkä perätön pähkylä. Odan pituus enintään 1 mm (ssp. minus) tai vähintään 1 mm, usein 1,5 mm (ssp. kemense).
  • Kasvupaikka: Joenrantapensaikot, rantaniityt. Myös koristekasvi ja villiytynyt niityille.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Pikkuängelmä on kokonaisuudessaan äärimmäisen monimuotoinen laji ja käsittää paljon vaikeasti erotettavia muotoja, jotka on joskus erotettu omiksi lajeiksikin. Lajinsisäistä vaihtelua on varsinkin kasvin korkeuden, kukinnon haaroittumismuodon ja pähkylöitten koon suhteen. Meillä alkuperäisenä kasvavan, suhteellisen yhtenäisen alalajin, rauhoitetun keminängelmän (ssp. kemense) levinneisyysalue on hyvin laaja. Itäisimmät esiintymät ovat Kamtzatkan niemimaalla, Kurileilla ja Kiinassa, yhtenäisenä Siperian ja Pohjois-Venäjän halki jatkuvan levinneisyyden läntinen raja kulkee Vienanmeren ja Äänisen rannoilla. Keminängelmän läntisimmät, päälevinneisyysalueesta erilliset kasvupaikat ovat Pohjois-Norjan Finnmarkissa sekä Kemin Lapin itäosissa, Inarissa ja Utsjoella. Vastoin nimeään se ei kuitenkaan kasva Kemijokialueella vaan rajoittuu Tenojoen valuma-alueelle.

Kaiken kaikkiaan Lapistamme tunnetaan puolensataa keminängelmäesiintymää, joiden koko vaihtelee 10–50 yksilön välillä – tarkkaavaisuus ja hyvät jalkalihakset ovatkin eduksi kasvin etsiskelijälle. Vaikkapa Kevon luonnonpuistossa liikkuvan retkeilijän kannattaa pitää silmällä sen tyypillisiä kasvupaikkoja, rantalehtoja ja -pensaikkoja. Pikkuängelmään voi toki törmätä etelämpänäkin, sillä se kasvaa parissa paikassa Keski-Suomessa villiytyneenä puutarhakarkulaisena pientareilla ja rikkatunkioilla. Viljelykasvien alkuperää on jokseenkin mahdoton selvittää pikkuängelmän muuntelun vuoksi. Laji on nykyisin lähes kokonaan hävinnyt puutarhoista, vaikka onkin oikein näyttävä, hienolehtinen puutarhakasvi – aiemmin sen hieman adiantumia muistuttavia lehtiä käytettiin myös leikkovihreänä kukkakimpuissa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page