© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pikkuapila

Trifolium dubium

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi rento–koheneva, ohut, harvaan karvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vaaleankeltainen, lopulta kellanruskea, 3–4 mm pitkä, tyvestä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuille siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho); purje poimuton, siivet venhonmyötäiset. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, 3–15-kukkainen, pallomainen, harsuhko ryhmä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät vastapuikeita, ehyt–loivasti mutkalaitaisia, keskilehdykkä ruodillinen. Korvakkeet ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet, n. lehtiruodin pituiset.
  • Hedelmä: Avautumaton, yksisiemeninen palko, jää verhiön sisään.
  • Kasvupaikka: Satamat, joutomaat, kylvönurmikot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Apiloiden suku on hernekasvien runsaslajisin käsittäen lähes 300 lajia. Useimmat ovat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeista osista; subtrooppisista osista on puolestaan kotoisin suuri määrä yksivuotisia lajeja. Pikkuapila on jo Skandinavian eteläosissa aivan yleinen nurmikoiden ja pihojen koristus. Suomeen se on kulkeutunut ainakin purjelaivojen painolastimaassa, saksalaisten sotajoukkojen huoltokuljetuksissa, heinänsiementen joukossa ja puutarhakasvien juuripaakuissa. Useimmiten se on jäänyt satunnaiseksi ja ainoastaan Ahvenanmaalle laji on onnistunut vakiintumaan. Ilmastomme lienee yksinkertaisesti liian ankara mantereella, sillä rennon kasvutapansa ja mataluutensa turvin pikkuapilan luulisi pystyvän kasvamaan kiihkeästikin hoidetuilla nurmikoilla ja muualla ihmisen vaikutuspiirissä.

Hieman yleisempi pienistä, keltakukkaisista apiloistamme, rentoapila (T. campestre) muistuttaa pikkuapilaa suuresti. Rentoapilan kukinto on kuitenkin suurempi, 10–30-kukkainen, teriö on tummempi ja sen purje on selvästi poimuinen. Kelta-apilasta (T. aureum) pikkuapila eroaa yleensä selvästi jo kooltaan; pienikokoisuudesta huolimatta pikkuapilan lehtien korvakkeet ovat kookkaammat. Lisäksi pikkuapilan päätölehdykkä on ruodillinen (kelta-apilalla ruoditon).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page