© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pikkukarpalo

Vaccinium microcarpum

  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu.
  • Korkeus: Noin 5 cm, maanmyötäiset versot 10–30 cm pitkiä. Varsi rento, suikertava, hennon rihmamainen, kärkiosa kalju–harvaan hienokarvainen.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, n. 4 mm leveä, punainen–vaaleanpunainen, yhdislehtinen, hyvin syvään 4–5-liuskainen. Liuskat kääntyneet taaksepäin. Verholehtiä 4, kaljuja. Heteitä 4 tai 8. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat tavallisesti yksittäin haarojen kärjissä; kukkaperät pitkiä, pystyjä, miltei kaljuja.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa kolmiomaisen puikea, kapea, suippo, nahkea, päältä tummanvihreä ja kiiltävä, alta vaalea, laita ehyt, taakäänteinen.
  • Hedelmä: Pitkänomainen–pallomainen, 5–8 mm pitkä, tummanpunainen, mehukas, hapan, pakkasten jälkeen makeutuva (pohjus)marja.
  • Kasvupaikka: Nevat ja rämeet, kuivahkot mätäspinnat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Harva tietää soillamme kasvavan itse asiassa kaksi karpalolajia, iso- (V. oxycoccos) ja pikkukarpalo. Karpaloista puhuttaessa tarkoitetaan lähes aina ensin mainittua, vaikka molemmat ovat aivan yleisiä. Vain pohjoisimmasta Lapista isokarpalo puuttuu ja pikkukarpalo on yksin kukkona tunkiolla. Pikkukarpalon kasvupaikat ovat myös yleensä ottaen kuivempia kuin kookkaamman sukulaisensa: pikkukarpalo kasvaa rahkasammalmättäillä ja varpuisilla rämeillä, joilla voi kulkea jopa kenkiään kastelematta; isokarpalo suosii märkiä ja upottavia saraikko- ja sammalpintoja.

Pääasiallinen syy pikkukarpalon tuntemattomuuteen lienevät sen pienet marjat: vain puolukan kokoisia marjoja ei juuri kukaan viitsi poimia. Muutenkin kasvi on isokarpaloa ainakin puolta pienempi, muuten varsin samannäköinen. Hyvä tuntomerkki kahden karpalolajimme välillä on kukkaperissä, jotka pikkukarpalolla ovat lähes kaljut, isokarpalolla karvaiset. Pikkukarpalolla on kukkia yleensä vain yksi, isokarpalolla 2–4.

Suomalaisia soita on aikoinaan kuivattu innokkaasti viljely- tai metsämaaksi ja edelleen turpeennosto tuhoaa niitä. Karpaloiden kasvupaikat ovat vähentyneet siinä määrin, että kotimainen tarjonta ei enää pysty vastaamaan marjan kasvaneeseen kysyntään. Meille tuodaan karpaloa, myös viljeltyä isomarjaista pohjoisamerikkalaista lajia. Meillä se ei tahdo oikein ehtiä kypsyttää marjojaan ennen talven tuloa, joten kotimaisten lajiemme viljelyä tutkitaan, joskin tuloksia joudutaan vielä odottamaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page