© Copyright: Kuvat: Jorma Karjalainen, Jouko Lehmuskallio. All rights reserved.

Pikkuleinikki

Ranunculus pygmaeus

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 2–10 cm. Varsia 1–4, varsi rento–pysty, haaraton, melkein kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleankeltainen, tav. 5–8 mm leveä; terälehtiä 5, hieman verholehtiä lyhyempiä. Verholehtiä 5, harvaan vaaleakarvaisia, varhain karisevia. Kukkapohjus 1,5–5 mm pitkä, kalju tai kärjestä karvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin, kukkaperä tiheäkarvainen.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehtiä 2–6, pitkäruotisia, varsilehdet yleensä ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen, 3(–5)-liuskainen, keskiliuska yleensä ehyt, sivuliuskat 2–3-liuskaisia. Varsilehdet 3-liuskaisia, liuskat kapean vastapuikeita, ehytlaitaisia.
  • Hedelmä: Pähkylä, kärjessä yleensä alle 0,5 mm pitkä, ohut, käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakan lumenviipymät, puronvarret, lähteiköt, valuvesipinnat, pahtojen kosteat penkereet, soraikot.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Pikkuleinikki on karaistunut korkeimpien tuntureidemme laji. Se kasvaa Suomessa jokseenkin yleisenä vain Enontekiön luoteiskolkan suurtuntureilla; Utsjoen pohjoisosissa ja Tenojoen varressa se on hyvin harvinainen, eteläisimmät esiintymät ovat Pallastuntureilla. Se kasvaa mieluiten paljakan yläosissa ja karttaa vain kaikkein korkeimpia huippuja. Pikkuleinikin kasvupaikkoja ovat lumimaiden puronvarret, lähteiköt ja valuvesipinnat jääkylmien sulamisvesien kostuttamassa maassa.

Pikkuleinikin kasvupaikoille kinostuu talvella lunta jopa metritolkulla ja hallanarka kasvi on paksun lumipeitteen alla hyvässä suojassa. Se paljastuu hangen alta vasta loppukesällä, joten kasvukausi jää pakostakin lyhyeksi. Pikkuleinikki on nopeakasvuisena kuitenkin sopeutunut tähän ja menestyy usein sellaisissakin hyvin myöhään sulavissa paikoissa, missä muille putkilokasville ei ole elämän edellytyksiä. Niinpä sen seurana kasvaa enää sammalia ja leviä. Pikkuleinikin elämänrytmi on hyytävistä oloista huolimatta kiihkeä: se avaa ensimmäiset kukkansa jo muutama päivä lumen sulamisesta ja siemenet kypsyy kuukaudessa. Nopeus on pikkuleinikille ehdoton edellytys, jos se mielii toteuttaa koko elämänkiertonsa ennen seuraavan talven tuloa. Toisin kuin useimmat tunturipaljakan kasvit, pikkuleinikki ei juurikaan lisäänny kasvullisesti, lyhyen juurakon haarautuessa voi yksilö kuitenkin jakautua kahdeksi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page