Isotalvio Isotalvio Isotalvio

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pikkutalvio

Vinca minor

  • Heimo: Oleanterikasvit – Apocynaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu.
  • Korkeus: 20–40 cm. Varsi rento, juurehtiva, kukalliset haarat tav. kohenevia. Mattomaisia kasvustoja muodostava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, suppilomainen, sininen–violetti (joskus valkoinen), 2,5–3 cm leveä, yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat vinon tylppiä. Verholehtiä 5, kaljuja. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa kapeansoikea–suikea, pyöreä- tai kiilatyvinen, ehytlaitainen, kalju, kiiltävä.
  • Hedelmä: Sukkulamainen tuppilo, joita 2 yhdessä. Tuppiloissa 3–5 soikeaa, melko suurta siementä.
  • Kasvupaikka: Koristekasvi, melko usein viljelykarkulaisena puutarhat, puistot, kaupunkimetsiköt, lehtimetsät, joutomaat, tienvarret.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Pikkutalvio on varpu, mutta ainakin useimmat puutarhaharrastajat mieltänevät sen perennaksi. Laji on yksi parhaista ainavihannoista maanpeittokasveista, joita Suomessa voidaan kasvattaa. Erittäin suositusta kasvista on kehitelty monenlaisia lajikkeita, joista yksi on sen valkokukkainen muoto. Pikkutalvio menestyy varjoisilla paikoilla niin puiden kuin pensaidenkin alla. Usein se säilyy hyvinvoivana ja näyttävän näköisenä samalla paikalla ilman mitään hoitotoimia pitäen puolensa, vaikka puutarha olisi päästetty villiytymään ja kukkapenkin muut lajit hävinneet kilpailussa luonnonkasvien tieltä.

Luonnonkasveina talviot ovat lehtimetsien ja metsänreunojen lajeja ja saattavat meilläkin livahtaa kasvamaan jopa luonnontilaiseen lehtoon. Pikkutalvio kukkii aikaisin keväällä, mutta kaikkein huomiota herättävin se lienee talvisaikaan, jolloin muut kasvit ovat lakastuneet ja lajin tummanvihreät, elinvoimaisen näköiset versot luikertelevat lehtikarikkeella.

Isotalvio

Vinca major

Talvioiden pieneen sukuun kuuluu noin puolentusinaa lajia, joista useimmat kasvavat Etelä-Euroopassa. Huonekasvina kasvatettava isotalvio saattaa kasvaa satunnaisena Suomessakin asutuksen lähistöllä. Laji ei kuitenkaan kestä meikäläistä talvea, joten se jää ulkoilmassa lyhytikäiseksi. Isotalvion kukat ovat suurempia, halkaisijaltaan 4–5 cm. Kukkimattomana isotalvion erottaa lehtiruotien perusteella, pikkutalviolla lehdet ovat ruodittomia, isotalviolla lyhytruotisia (n. 1 cm).

Aikaisemmin sukuun luettiin myös madagaskarilainen punatalvio eli katara (Catharanthus roseus), joka on etelänmailla suosittu perenna ja meilläkin toisinaan kasvatettava huonekasvi. Koristekäyttöäkin enemmän se on niittänyt mainetta alkaloidiyhdisteillään, jotka on havaittu tehokkaiksi leukemian hoidossa.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page