Siperiansinivalvatti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pohjansinivalvatti

Cicerbita alpina

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, tukeva.
  • Korkeus: 70–150 cm. Varsi tav. haaraton, punaruskea, yläosasta nystykarvainen. Maitiasnesteinen.
  • Kukka: Kukat muodostavat n. 2,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat vaaleansinisiä–sinivioletteja (harvoin valkoisia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja monta riviä, kolmiomaisia–suippoja, nystykarvaisia, sinipunertavia–tummia. Mykeröt kapean huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, ruoti leveälti siipipalteinen, kouruinen, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa kalju, suonia myöten karvainen, alta siniharmaa, nirhalaitainen, alimmissa lehdissä tav. pariliuskainen, päätöliuska muita isompi, leveän kolmiomainen, ylimmissä lehdissä ehyt, pitkäsuippuinen.
  • Hedelmä: Tasasoukka, litteä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Rehevät notkot, vaaranrinteiden lähde- ja lettokorvet, joki- ja puronvarret, tunturipaljakan alaosien suurruohostot.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kookas ja tuuhea pohjansinivalvatti on kasvistomme ylväimpiä ruohoja ja kiinnittää ainakin runsaana kasvustona lapinkävijän huomion pohjoisen tunturikoivulehdoissa ja suurruohostoissa. Vaikka pohjansinivalvatti saattaa paikoin kasvaa puurajan yläpuolellakin, etsiytyy se multaville paikoille puronotkelmiin ja kuruihin, jotka tarjoavat myös tuulensuojaa, kostean pienilmaston ja runsaan lumisuojan talveksi. Komeimmillaan sinivalvatti on loppukesän kukinta-aikaan, jolloin ympäröivä kasvillisuus jo valmistautuu ruskaan.

Suurin osa sinivalvatin meikäläisistä kasvustoista kukoistaa kuusikon kätköissä metsävyöhykkeen vaaranrinnelehdoissa, jokivarsilla ja lähteiköissä. Metsäkasvinakin pohjansinivalvatti on merkki metsämaan hyvästä laadusta: ravinteikkaat lehdot ovat Kainuun ja Lapin alueella pieniä laikkuja karujen kankaiden ja soiden hallitsemassa maisemassa. Lajin levinneisyyskeskittymät sijaitsevat Paltamosta Hyrynsalmen, Kuusamon ja Sallan kautta Savukoskelle ulottuvalla vyöhykkeellä, Simon-Tervolan selänteellä ja Ylläksen-Ounaksen alueella. Metsä- ja tunturiesiintymien väliin jää selvä ja vaikeasti selitettävä aukko.

Nuorena lehtiruusukkeena pohjansinivalvatti muistuttaa puutarhan salaattia (Lactuca sativa), jonka kanssa se on välillä ollut samassa suvussakin. Sinivalvatin kansanomaisia nimityksiä ovat esimerkiksi pöppöheinä ja pöpönputki – pöppö tarkoittaa karhua, jolle mehevä kasvi epäilemättä maittaa, samoin kuin hirvelle ja porolle, pohjoisen asukkaidenkin tiedetään syöneen sitä raakana tai poronmaidossa keitettynä.

Siperiansinivalvatti

Lactuca sibirica, myös Mulgedium sibiricum

Lapin metsäseutujen jokivarsilla ja myös eteläisemmässä Suomessa kasvaa toinenkin sinipunamykeröinen kasvi, siperiansinivalvatti. Se jää pohjansinivalvattia vaatimattomamman kokoiseksi, sen lehdet eivät ole liuskaiset eivätkä mykerötkään pitkänomaisen terttumaisesti ryhmittyneet.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page