© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pölkkyruoho

Arabis glabra

  • Nimi myös: Ketopölkkyruoho
  • Lat. synonyymi: Turritis glabra
  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 50–120 cm. Varsi tav. haaraton, alaosasta karvainen, yläosasta kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kellertävänvalkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, kapeita, 4–6 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruodittomia, varsilehdet sepiviä, ruusukelehdet pian lakastuvia. Ruusukelehtien lapa mutkalaitainen–matalaliuskainen, karvainen, varsilehtien nuolityvinen, suippokärkinen, ehytlaitainen, pystyhkö, kalju. Lehdet (ja osa varresta) viileän kauden jälkeen usein tumman sini(vihreän)punaisia.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, 4-särmäinen, 4–7 cm pitkä, varrenmyötäinen litu, jonka kärjessä n. 1 mm pitkä ota. Lituperä n. 1 cm pitkä, pysty.
  • Kasvupaikka: Kalliot, soraikot, kivikkorinteet, kedot, joutomaat, tienvarret.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Pölkkyruohon suomenkielinen nimi on kasville ehkä hieman turhankin järeä. Kasvin haaraton ja jäykän pysty varsi – jota ylöspäin pienenevät lehdet ja pysty lituterttu vielä korostavat – on toki suora ja jokseenkin tasapaksu, mutta kuitenkin hoikka. Pölkkyruohon tieteellinen lajinimi glabra tarkoittaa kaljua, mikä sekään ei ihan pidä paikkaansa: varren alaosassa törröttää hapsikarvoja ja tyvilehdet ovat varsin tiheään tähtikarvaiset. Kasvin näkyvin osa – pysty varsi lehtineen ja lituineen – on kuitenkin kalju. Kaljuutta korostaa verson sinivihreä väritys, joka johtuu kasvia suojaavasta ohuesta vahapeitteestä. Liiallisen haihtumisen estäminen onkin tarpeen pölkkyruohon suosimilla kuivilla, paahteisilla ja ohutmultaisilla paikoilla. Sulkeutuneessa kasvillisuudessa siementaimille ei ole tilaa, mutta kuivakkojen aukkoisessa kasvipeitteessä kaksivuotinen pölkkyruohokin pystyy uudistumaan. Ensimmäisen kasvukauden aikana kasvi kasvattaa vain huomaamattoman lehtiruusukkeen ja varastoi tuottamansa ravintoaineet vahvaan pääjuureen seuraavan kesän kukintaa varten.

Pölkkyruoho lienee luonnossamme alkuperäinen, joskin harvinainen, kallioiden ja mäentöyräiden kasvi. Suurin osa lajin kasvupaikoista on ihmisen luomia ja ylläpitämiä ketorinteitä, kivikkokumpareita ja kuivia pientareita. Kasvin voi joskus tavata varjoiseltakin paikalta metsänreunasta tai lehdosta, mutta silloin se jää heikkokasvuiseksi. Pölkkyruoho on jokseenkin yleinen Vaasan korkeudella asti, mutta kasvaa muutamin paikoin pohjoisempanakin.

Pölkkyruohon erottaa yleensä helposti kotimaisista pitkäpaloista ja muistakin kasveista omintakeisen ulkomuotonsa ansiosta. Lähisukuisessa jäykkäpitkäpalossa (Arabis hirsuta) saattaa toisinaan olla samaa näköä, mutta sekin on erotettavissa karvaisuutensa ja sahalaitaisten lehtiensä perusteella.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page