Harsuvillakko, S. ovatus Harsuvillakko, S. ovatus Harsuvillakko, S. ovatus Dorianvillakko, S. doria Dorianvillakko, S. doria Dorianvillakko, S. doria

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Puistovillakko

Senecio sarracenicus

  • Nimi myös: Jokivillakko
  • Lat. synonyymi: Senecio fluviatilis
  • Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae), alaheimo Asteroideae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 1–1,5 m. Varsi haaraton, uurteinen, karvainen, vihreä–punaruskea, tyveltä puutunut.
  • Kukka: Kukat muodostavat 20–30 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, kielimäisiä laitakukkia 5–10, torvimaisia kehräkukkia n. 20. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto kalju tai karvainen, kehtosuomuja 10–15, lisäksi kapeita, siirottavia ulkosuomuja kehdon tyvellä 4–5. Mykeröt melko tiheänä, huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia. Lapa suikea, leveimmillään keskeltä, päältä kalju, alta karvainen, laita tiheään hampainen, hampaat lavan kärkeä osoittavat.
  • Hedelmä: Lieriömäinen, harjuinen, kalju–lyhytkarvainen, n. 2 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhojen liepeet, puistot, kosteat tien reunat, kulttuurimaat. Puutarhakasvi, joskus karkulainen.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Villakoiden suku on suuri. Maailmanlaajuisesti siitä tunnetaan noin 1500 lajia. (Tieteellisiä Senecio nimiä on yli 5000, mutta niin kuin monen muunkin kasvin kohdalla, samalla lajilla on useita eri (epä)tieteellisiä nimiä eri puolilla maailmaa – ja osa nimistä on vääriä.) Monivuotinen, jopa 1,5 metriä korkea puistovillakko on kotoisin Keski-Euroopasta ja meillä sitä varmimmin tapaa puurahoistamme ja jonkin verran myös karkulaisena.

Harsuvillakko

Senecio ovatus

Harsuvillakko on puistovillakon näköinen (ja joissakin tietolähteissä sama laji). Meillä harsuvillakko on vielä melko harvinainen ja ainakin levinneisyyskartan mukaan eri laji kuin puisto- eli jokivillakko. Harsuvillakon lehdet ovat kaljut, puikeammat (levein kohta on lähellä tyveä – tieteellinen lajinimi ovatus viittaakin juuri lehtien puikeuteen), eivätkä lehtilaidan hampaat osoita kärkeä kohti. Harsuvillakon varsi on punaisempi, kukinto vähempikukkainen ja laitakukkia on vähemmän, yleensä 5. Puistovillakon tapaan sekin muodostaa tiheitä kasvustoja.

Dorianvillakko

Senecio doria

Myös tarhavillakoksi kutsuttu dorianvillakko muistuttaa edellä mainittuja villakoita. Ruotsinkielinen lajinimi on jättestånds ja se kuvaa hyvin lajin kookkuutta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page