Kuvat: © Per-Olof Wickman & Jouko Lehmuskallio
Punakämmekkä
Dactylorhiza incarnata
- Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 15–30 cm. Varsi paksu, ontto, joskus yläosasta purppuranpunainen.
- Kukka: Kehä vastakohtainen, vaaleanpunainen–tumman purppuranpunainen, tummakuvioinen, n. 1,5 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kapea, lähes liuskaton–matalaan 3-liuskainen, laidat taakäänteiset. Kannus 3/4 sikiäimestä. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto tiheähkö, runsaskukkainen tähkä. Kukkien tukilehdet tumman punaruskeita, lähes sileäreunaisia, kukkien pituisia tai pidempiä.
- Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, 4–6 kpl, vähitellen latvaa kohti pieneneviä. Lapa suikea–kapean puikea–tasasoukka, keulakärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, tumman- tai harmaanvihreä, täplätön–molemmin puolin tiheään tummatäpläinen, jopa yhtenäisen tumma.
- Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
- Kasvupaikka: Ravinteiset suot, kosteat niityt, rannat.
- Kukinta: Kesä–heinäkuu.
Suopunakämmekkä (ssp. incarnata) on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Veripunakämmekkä (ssp. cruenta) on uhanalainen alalaji ja rauhoitettu koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.
Punakämmekkä on useimmiten melko helppo tunnistaa lajilleen, mutta joukon sisältä löytyy monenlaista kirjavuutta. Selvimmin erottuva muoto on veripunakämmekkä, jonka tie kasvitieteen piirissä on ollut mutkainen: milloin sitä on pidetty itsenäisenä lajina, milloin taas todettu lukeutuvan punakämmekän laajaan muunteluun. Nykyisin suopuna- ja veripunakämmekkä katsotaan alalajeiksi, mutta ei nykyluokittelukaan ole täysin vastaansanomaton. Punakämmekkä on mitä ilmeisimmin nuori ja kehittyvä laji, jonka eri muodot ovat aktiivisesti lajiutumassa toisistaan: myöhemmin ne joko eriytyvät selvästi tai erot tasoittuvat. Toistaiseksi eri värimuodot eivät ole geneettisesti erilaistuneita, eikä niiden välillä ole lisääntymisesteitä. Ihminen on kuitenkin punakämmekän elinympäristöjä hävittämällä muodostumassa evoluutiotekijäksi: harvat siellä täällä kasvavat populaatiot saattavat lopulta olla niin kaukana toisistaan, etteivät voi enää lisääntyä keskenään, vaan alkavat kehittyä omiin suuntiinsa.
Toistaiseksi tärkein punakämmekän värimuotoja erilaistava tekijä lienee pölyttäjähyönteisten käytös. Eri värimuotojen havaittavuus on erilainen ja pölyttäjät ovat yleensä spesifejä vierailemansa kukan värin suhteen: todennäköisesti eri värimuotoja pölyttävät eri hyönteiset. Punakämmekkä käyttää hyväkseen kosteiden kasvupaikkojensa keskikesäistä kukattomuutta: kun tarjontaa on vähän, kimalaiset tarkistavat punakämmekän koreat, mutta medettömät kukat kenties muutamasta aiemmasta pettymyksestä huolimatta. Kukissa käy myös muita mesipistiäisiä, kärpäsiä ja kovakuoriaisia.
