© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Punakatko

Torilis japonica

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: 1- tai harvoin 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–90 cm. Varsi jäykkäkarvainen, täyteinen, ainakin tyveltä punaisen–sinipunaisen sävyinen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, valkoinen–vaaleanpunertava, korkeintaan 5 mm leveä; terälehtiä 5, syvään lovipäisiä, kärki sisäänkääntynyt. Verholehtiä 5, hyvin pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 5–12. Pääsarjassa suojuslehtiä niukasti, voivat varista kukinnan jälkeen, pikkusarjassa suojuslehtiä runsaasti, neulasmaisia, karheita.
  • Lehdet: Lapa kolmiomainen, 1–3 kertaa parilehdykkäinen, päätölehdykkä pitkä ja suippo. Lehdykät liuskaisia.
  • Hedelmä: Lähes pallomainen, 2-lohkoinen, kaarevapiikkinen, 3–4 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Rinneniityt, kedot, töyräät, pientareet, tienvarret.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Punakatkoa voi erehtyä pitämään kitukasvuisena koiranputkena (Anthriscus sylvestris), vaikka kukkivan yksilön terälehdet ovatkin heikosti punertavat. Kukkimattomana erehtymisen vaara on vielä suurempi, sillä lajien lehdet ovat hyvin samannäköiset, punakatkolla tavallisesti hieman pienemmät, useimmiten vähemmän lehdykkäiset ja runsaamman karvoituksen takia himmeän harmahtavat. Punakatkon sinipunertavaa vartta verhoavat myös lyhyet, alaspäiset karvat. Niiden näkeminen paljaalla silmällä on melkoista tihrustamista, parhaiten ne voi todeta karheutena sormenpäissään silittelemällä vartta hellävaroin. Koiranputken varsi on karvainen vain tyviosastaan. Hedelmävaiheessa kasveja ei hevin sekoita: punakatkon pallomaisen soikeita hedelmiä verhoavat tarttumaeliminä toimivat, ylöspäin kaartuvat piikit; ero koiranputken sukkulamaisiin, sileisiin hedelmiin on jyrkkä. Punakatkot hedelmien piikit ovat kuin pieniä ongenkoukkuja ja takertuvat sitkeästi eläimiin ja ihmisten vaatteisiin levittäen siemeniä kauemmaksi emokasvista. Tämä ominaisuus lienee innoittanut nimittämään punakatkoa paikoin kerjäläisentäiksi.

Punakatko tuskin on levinnyt Suomeen kerjäläisten ryysyihin takertuneena, vaikka aivan ilmeinen ihmisen seuralainen se meillä onkin. Lajin esiintymisalueen toinen puolisko ulottuu Länsi-Euroopasta itään Moskovan tienoille ja Kaukasusvuorille; toisaalta sitä kasvaa Kaukoidässä, kuten tieteellinen lajinimi japonica antaa ymmärtää. Näiden kahden alueen välillä laji on harvinainen, samoin Suomessa, sillä se kasvaa ainoastaan muutamalla paikalla Ahvenanmaan pää- ja lähisaarten kivisillä rinneniityillä, kedoilla ja tienvarsilla, usein asumusten lähistöltä. Rannoilla se saattaa esiintyä vain 5 cm korkuisena, mutta silti kukkivana kääpiömuotona.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page