Pikkuluppio, S. minor Pikkuluppio, S. minor Pikkuluppio, S. minor

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Punaluppio

Sanguisorba officinalis

  • Nimi myös: Rohtoluppio, Rohtopunaluppio, Rohtoluppo
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 40–80 cm. Varsi alaosasta karhea, yläosasta haarova, kalju.
  • Kukka: Teriö puuttuu. Verhiö säteittäinen, tummanpunainen, n. 2 mm leveä; verholehtiä 4. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto pitkänpyöreä, tiheä tähkä.
  • Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–6-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät ruodillisia, soikeita–suikeita, herttatyvisiä, sahalaitaisia, vahapeitteisiä, alta siniharmaita.
  • Hedelmä: Kukkapohjuksen suojaama pähkylä.
  • Kasvupaikka: Kosteat niityt, tienvarret, pientareet, ojat, sodanaikaiset varastoalueet. Myös koristekasvi ja viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Luppioiden sukuun kuuluu parikymmentä lajia, useimmat pohjoisaasialaisia. Punaluppion lähimmät luonnonvaraiset esiintymät ovat Ruotsissa, Virossa ja Kuolan niemimaan etelärannikolla, meillä lajia tavataan harvinaisena, vakinaistuneena tulokkaana pääasiassa asutuskeskuksissa etelärannikolta napapiirille saakka. Punaluppio on luonnossamme jäänne lajin aikaisemmasta rohdosviljelystä. Lajinimi officinalis viittaa tämänkin kasvin nimessä rohdoskäyttöön; sukunimi Sanguisorba, ’verenimijä’ kertoo sitä käytetyn nimenomaan verenvuodon tyrehdyttämiseen. Punaluppiota on käytetty myös salaateissa: nuoret lehdet ovat maukkaita, hieman kurkun makuisia. Nykyisin laji kasvanee useimmiten vain silmänruokana kukkapenkeissä, lisäksi se on käyttökelpoinen leikko- ja kuivakukkana. Viljelykasvit ovat paikoin onnistuneet leviämään myös luontoomme asutuille seuduille: kovassa ja kuivassa pohjushedelmässä on kapea kalvolaide, johon tuuli tarttuu ja levittää luppion siemeniä pitkiäkin matkoja.

Pikkuluppio

Sanguisorba minor

Punaluppiota harvinaisempaa pikkuluppiota on kasvatettu miedonmakuisten lehtiensä vuoksi salaattikasvina. Viiniin se antaa hienon hedelmäisen maun. Pikkuluppio kasvaa luontaisesti kuivilla niityillä kalkkiperäisessä maassa etelämpänä Euroopassa, Suomessa sitä tavataan luonnonvaraistuneena paikoin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Punaluppion komean punaiset kukat ovat hyönteispölytteisiä, mutta pikkuluppion vihreät tai hieman punertavat kukat eivät ulkonäöllään, tuoksullaan tai medellä hyönteisiä houkuttele, vaan kasvi varistaa siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page