Sama kasvusto koleana ja kauniina päivänä

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Punasolmukki

Spergularia rubra

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1- tai 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–15 cm. Varsi rento–koheneva, tyveltä haarova, yläosasta usein nystykarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaalean (violetin)punainen, 5–8 mm leveä; terälehtiä viisi, 3–4 mm pitkiä, n. verholehtien pituisia. Verholehtiä 5, puikeita, suippoja, nystykarvaisia, kalvolaitaisia. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Vastakkain, kiehkuroina, ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa tasasoukka, suippo, otakärkinen, harmahtavanvihreä. Korvakkeet suikeita, kalvomaisia, kiiltäviä, erillisiä.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, vihertävä, 3-liuskaisesti avautuva, 4–5 mm pitkä kota. Siemen siipipalteeton.
  • Kasvupaikka: Pihat, polut, kadut, nurmikot, kyläpientareet ja -kalliot, lastausalueet, joutomaat, joskus rannat.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Lyhytikäisen ja vain muutaman sentin alustastaan kohoavan punasolmukin luulisi olevan tuttu vain kasviharrastajille, mutta lukuisista kansanomaisista nimistä päätellen tämä pikkuruoho on herättänyt laajemminkin suomalaisten huomion. Kasvia on vaikea havaita ennen ja jälkeen kukinnan, tuhnuisella säälläkin se pitää kukkansa supussa, mutta auringonpaisteessa avautuva kukkapaljous saattaa ihastuttaa vaikka keskellä hiekkaista pihapolkua. Punasolmukki kestää hyvin tallaamista ja voi muodostaa seinustoilla ja tantereilla jopa useiden neliömetrien kasvustoja. Se menestyy jopa koulujen pihoissa, urheilukenttien laitamilla ja pysäköintipaikkojen reunoilla, joiden kulutus on liikaa useimmille kasveille. Punasolmukki on läsnä myös katujen kivipeitteen väleissä, asvaltin raoissa ja muualla kasvittoman oloisilla keskusta-alueilla.

Punasolmukki viihtyy kulttuurimailla, mutta se on hyötynyt ihmisestä myös laajentamalla levinneisyyttään Etelä-Lappiin saakka – liikennevälineiden mukana se saattaa kulkeutua kauaskin metsäteiden varteen, jalkamiesten kyydissä jopa syrjäisten metsämajojen ja kämppien ympäristöön. Laji suosii kuitenkin asutuskeskuksia ja puuttuu varsinaiselta maaseudulta sekä luonnontilaisilta alueilta.

Merenrannoilla kasvavasta suolasolmukista (S. salina) punasolmukki eroaa esimerkiksi korvakkeiden perusteella. Punasolmukin korvakkeet ovat suikeat ja tyvestä erilliset, suolasolmukilla puolestaan leveän kolmiomaiset ja yhdistyviset. Heteitäkin suolasolmukilla on vähemmän. Lajit esiintyvät joskus yhdessä merenrannoilla ja risteytyvätkin keskenään, jolloin tarkkasilmäinen saattaa löytää niiden välimuotoja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page