© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Outi Hovatta. All rights reserved.

Punavalkku

Cephalanthera rubra

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi yläosastaan lyhytkarvainen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, kellomainen, melko avoin, ruusunpunainen, 17–25 mm pitkä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, puolivälistä kurouman jakama, suippokärkinen, vaalea, keltajuovainen ja punalaitainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsu, 3–15-kukkainen tähkä. Kukan tuoksu mieto, miellyttävä.
  • Lehdet: Kierteisesti, lähes kahdessa rivissä, ruodittomia, 4–6 kpl, latvaa kohti pieneneviä. Lapa kapeanpuikea–suikea, silposuoninen, ehytlaitainen, tummanvihreä.
  • Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Valoisat lehdot ja mäntykankaat, myös kalkkikalliot. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Punavalkku on äärimmäisen uhanalainen laji ja rauhoitettu koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

Punavalkku on hätkähdyttävä näky suomalaisessa havumetsässä. Harva sitä on tosin päässyt näkemään, sillä kasvi on vaikeimmin tavoitettavia ja oikullisimpia kämmeköitämme. Se voi viettää vuosikausia kukkimatta täysin maanalaista elämää sienijuurensa varassa, kunnes yhtäkkiä kasvattaa jopa puolimetrisen kukkaverson suurine vaaleanpunaisine kukkineen. Meillä punavalkku on tavattu vuosien saatossa yhteensä pariltakymmeneltä paikalta, useimmin Lohjanjärven ympäristöstä. Missään se ei kuitenkaan kuki säännöllisesti, vaan useimmilla paikoilla yksittäinen kasvi on kukkinut kerran hävitäkseen taas maan alle. Välillä oikullisen punavalkun on katsottu jo hävinneen maastamme. Emme edes tiedä, montako yksilöä tätä suurharvinaisuutta Suomessa kasvaa, mikä esiintymä on hävinnyt ja mikä vielä jäljellä. Moni uusi kämmekkä saattaa vielä odottaa onnekasta löytäjäänsä. Todennäköisimmin etsijää onnistaa Varsinais-Suomessa tai läntisen Uudenmaan kalkkipitoisilla seuduilla, useimmiten kasvi on ilmestynyt maan pinnalle lievän harvennushakkuun ja kasvupaikan lisääntyneen valoisuuden myötä.

Medetön punavalkku huijaa etenkin kurjenkelloista ravintoa hakevia soukkomehiläisiä pölyttämään kukkansa ilman palkkiota. Ihmisen silmällä katsottuna punavalkun kukka ei juuri kurjenkelloa muistuta, mutta hyönteisen silmin tilanne on toinen: mehiläisen silmä ei näe punaista, mutta sen sijaan aistii ihmissilmälle näkymätöntä ultraviolettisäteilyä. Spektrin punaista aallonpituusaluetta lukuun ottamatta kukkien heijastusarvot ovat kutakuinkin samat, eivätkä pistiäiset opi erottamaan huijaria ravintokasvistaan. Punavalkun harvinaisuuden huomioon ottaen petos tuskin vaikuttaa sen enempää kellojen pölytystulokseen kuin mehiläisten ravinnonsaantiinkaan. Punavalkun lisäksi Suomessa kasvaa toinenkin valkkulaji, vain Ahvenanmaalla esiintyvä valkokukkainen ja miekkalehtinen miekkavalkku (C. longifolia).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page