Kuvat: © Jouko Lehmuskallio & Per-Olof Wickman
Pussikämmekkä
Dactylorhiza viride
- Lat. synonyymi: Coeloglossum viride
- Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat syvään liuskaisia.
- Korkeus: 10–30 cm.
- Kukka: Kehä vastakohtainen, kellanvihreä–punaruskehtava, n. 1–1,5 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, ulkokehälehdistä ylin kypärämäinen, sisäkehälehdistä 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kellanvihreä, kapea, kärjestä 3-liuskainen, keskiliuska lyhyt. Kannus hyvin lyhyt, pussimainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto melko harsu, 5–20-kukkainen tähkä. Kukinnon tukilehdet suuria.
- Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, 3–5 kpl, yleensä 3, latvaa kohti pieneneviä, yläviistoja. Alimman lapa vastapuikea, ylempien suikea, silposuoninen, ehytlaitainen, päältä vihreä, alta harmaanvihreä.
- Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
- Kasvupaikka: Lehdot, lehtomaiset metsät, niittylaikut, kosteat niityt, lettosuot, tienvarsiojat, lehtomaiset tunturikoivikot, rehevät tunturikankaat ja -niityt.
- Kukinta: Kesä–elokuu.
Pussikämmekän kukat ovat vaatimattoman näköiset ja niiden tuoksukin heikko. Aluksi luultiin, etteivät ne kiinnostaisi pölyttäjiä lainkaan, kunnes muuan suomalainen kasvitieteilijä keksi tarkkailla niitä myös yöaikaan: pikkutunneilta aamuvarhaiseen kukinnossa käy kova kuhina, kun pehmeäkuoriset Cantharis-suvun sylkikuoriaiset etsivät kukista mettä. Lisäksi kukissa käy mm. pistiäisiä ja hyttysiä, joista etenkin loispistiäiset saattavat olla kuoriaisten ohella kasvin pääpölyttäjiä. Mahdollisesti kukka erittää mettä vain aamuyön tunteina ja pussikämmekkä rajoittaa näin kiinnostavuuttaan hyvin rajattuun pölyttäjäjoukkoon. Runsas mesi kelpaisi varmasti päiväaktiivisillekin hyönteisille, mutta nämä saattaisivat viedä arvokkaat siitepölymyhkyt ties mihin muihin samaan aikaan kukkiviin kasveihin – parempi tyytyä pienempään kävijäkuntaan, joka ei juuri muissa kukissa vieraile.
Pussikämmekkä on vahvasti mykotrofinen laji, joka hyötyy suuresti yhteiselosta sieniosakkaansa kanssa. Eri puolilla maata kasvavat pussikämmekät ovat varsin vaihtelevan näköisiä. Etelässä vallitsee kookas, vihertävä tyyppi; pohjoissuomalaiset yksilöt ovat pienempiä, pienempikukkaisia ja niiden kukissa on usein enemmän punertavan ruskeita sävyjä. Mahdollisesti ulkonäön ja punavärin määrän vaihtelu johtuu vain ympäristötekijöistä, eikä sillä näin ollen ole merkitystä luokittelussa. Aiemmin omaan sukuunsa luettu pussikämmekkä on niin läheistä sukua liuskakämmeköille, että ne on nykyisin katsottu aiheelliseksi yhdistää. Osoitukseksi lähisukulaisuudesta pussikämmekkä risteytyy joskus kalkkimaarian- ja lapinkämmekän kanssa.
