© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pyöreälehtikihokki

Drosera rotundifolia

  • Heimo: Kihokkikasvit – Droseraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi pysty, huomattavasti lehtiä pitempi, suoratyvinen, lehdetön, punainen vana.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 1 cm leveä; terälehtiä viisi, 4–6 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 6-vartaloinen, 6-luottinen. Kukinto 3–10-kukkainen, toispuolinen viuhko eli kiemura. Kukat avautuvat vain auringonpaisteella.
  • Lehdet: Ruusukkeena, pitkäruotisia, punaisia, pinnanmyötäisiä. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, yläpinnalla runsaasti pitkiä, punaisia, limaa erittäviä nystykarvoja.
  • Hedelmä: Päärynänmuotoinen, suippokärkinen, sileä, 4-liuskaisesti avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot rahkasammalpinnat rämeillä ja nevoilla, rantapalteet, ojat, hiekkakuopat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Kihokit lienevät luontomme tunnetuimpia lihansyöjäkasveja. Pyydystämistään hyönteisistä ne saavat tarvitsemiaan typpiyhdisteitä, joita on niukasti niiden karuilla kasvupaikoilla, rahkasammalsoilla. Kihokki tulee toki toimeen ilman eläinravintoakin, mutta menestyksekkäät saalistajat kasvavat kookkaammiksi ja kukkivat runsaammin. Saalista kertyy noin yksi otus kuukaudessa, suurin osa hyttysen kokoluokkaa tai pienempiä, tosin satunnaisesti voivat korennot tai jopa päiväperhoset joutua kihokin uhreiksi.

Kihokin lehdelle osunut eläin tarttuu kiinni nystykarvojen tahmeaan nesteeseen kuin kärpäspaperiin ja pyristely saa sen takertumaan vain pahemmin. Karvat taipuvat kosketuspintaa kohden, ja jos ärsytys on tarpeeksi voimakas, koko lehtilapa alkaa kiertyä kokoon. Sama reaktio saadaan aikaan pienellä lihanpalalla tai muulla proteiinipitoisella aineella. Jopa puunlastut ja muut roskat saavat lehden reagoimaan, mutta kasvi huomaa pian petoksen. Hyönteinen kuolee liman tukkiessa sen hengitysputket ja kihokki alkaa sulattaa saalistaan. Nystykarvat erittävät samantapaisia entsyymejä kuin ihmisenkin ruuansulatus, ja saaliin pehmeät osat liukenevat kihokin käytettäviksi. Aterian jälkeen lehti oikenee ja tähteeksi jääneet, sulamattomat kitiiniosat jäävät tuulen ja sateen vietäviksi.

Kihokeille on aikojen saatossa keksitty lukuisia kansanomaisia nimityksiä, kuten kihoruoho, limaheinä, kiimaheinä ja pakanaheinä. Kihokkeja on käytetty kansanlääkinnässä parantamaan mm. känsiä ja hinkuyskää – edelleenkin niitä kerätään yskänlääkkeen raaka-aineeksi, ja pyöreälehtikihokki onkin sisällytetty Eviran kauppayrttiluetteloon (käytettäväksi ravintolisäaineena) nykysatuksella ‘ei uuselintarvike’. Pyöreälehtikihokki on kolmesta kihokkilajistamme yleisin. Pohjois-Suomessa se suosii ravinteisia kasvupaikkoja, etelämpänä pikemminkin karttaa niitä. Kihokeistamme suurikokoisin on pitkälehtikihokki (D. anglica), jonka erottaa pyöreälehtikihokista helposti kapeampien, vastapuikeiden lehtien perusteella. Pyöreä- ja pitkälehtikihokin risteymät eivät ole kovin harvinaisia. Kolmas kihokkimme on eteläinen, vaarantuneeksi luokiteltu pikkukihokki (D. intermedia). Sen lehdet ovat jotakuinkin pyöreä- ja pitkälehtikihokin väliltä, mutta sen erottaa näistä mutkatyvisestä kukkavanastaan.

47 euroa / kilo

Oulun 4H-yhdistyksen jäsenet keräsivät vuonna 2016 kihokkia hiukan yli 1.000 kg. Kerääjiä oli yli 100 ja he saivat kihokkikilolta 47 euroa. Osa kerätyistä kihokeista meni kotimaisille yrityksille ja osa maamme rajojen ulkopuolelle. Vertailun vuoksi suopursun kerätty määrä 1.700 kg (sama yhdistys), suopursun hinta 7,7 euroa/kg, ja koko saalis yhdelle asiakkaalle (ei Suomeen).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page