Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Raate

Menyanthes trifoliata

  • Heimo: Raatekasvit – Menyanthaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä ja paksu, suikertava tai kelluva.
  • Korkeus: 20–40 cm. Varsi kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, ulkopinnalta vaaleanpunertava, 14–16 mm leveä, yhdislehtinen, hieman suppilomainen, sisäpinnalta tiheään ripsikarvainen, 5-liuskainen, liuskat teräväkärkisiä, taakäänteisiä. Verhiö 5- (harvoin 6) liuskainen. Heteitä 5, violetteja. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia, tav. vain 2–3 kpl. Lapa 3-lehdykkäinen, lehdykät ruodittomia, soikeita–vastapuikeita, ehytlaitaisia, kaljuja.
  • Hedelmä: Pallomainen, 1-lokeroinen, monisiemeninen kota.
  • Kasvupaikka: Vetiset korvet, nevat, suoallikot, ojat, umpeenkasvavien lampien ja järvien reunukset.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Kansan keskuudessa raate on usein yhdistetty apiloihin (Trifolium), vaikkei kasveilla olekaan mitään yhteistä kolmilehdykkäisiä lehtiä lukuun ottamatta. Parhaiten ero tulee esiin tarkastelemalla kukkia, jotka apiloilla ovat hernekasveille tyypilliseen tapaan perhomaiset, raatteella aivan toisenlaiset. Raatteella on itse asiassa kahdenlaisia kukkia: toisten emin vartalo on pitkä ja heteet lyhyet, toisten vartalo lyhyt ja pitkät heteet työntyvät ulos kukasta. Järjestely edistää ristipölytystä, sillä pitkäheteisten kukkien siitepöly voi hedelmöittää vain pitkäluottisia kukkia ja päinvastoin. Pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja muut mesipistiäiset, joita raate houkuttelee kauniilla kukillaan. Kukkiva raate on Suomen luonnon hurmaavimpia kaunottaria: teriön sisäpinnalla kasvavat ripsikarvat tekevät kukasta hyvin koristeellisen. Karvojen tehtävä lienee suojella kukan mesivarastoa pölytyksen kannalta hyödyttömien pikkuhöntiäisten lähentelyiltä. Siementuotanto on vaihteleva: laajakin kasvusto saattaa olla yhtä ja samaa kasvullisesti levittäytynyttä yksilöä, jolloin siementä ei kehity lainkaan.

Raatteen kukinnot koristavat vain hyvin märkiä ja upottavia paikkoja – raatekatoksen alla saattaa lainehtia silkkaa vettäkin, jonka pinnalla kasvi kelluu ilmaa sisältävän hohkaisen juurakkonsa varassa. Kasvupaikan kuivahtaessa tai peittyessä yhtenäiseen rahkasammalikkoon raate lakkaa vähitellen kukkimasta, vaikka säilyykin pitkään pelkkinä lehtinä. Pohjoisen vetiset avosuot tarjoavat raatteelle otollisimmat olot, pohjoisinta Lappia ja etelää kohti sopivien kasvupaikkojen määrä vähenee ja ne ovat enimmäkseen pienenpuoleisia suonlaiteita, umpeenkasvavien lampien reunuksia ja metsämaan kosteita painanteita. Etelä-Suomessa laji on menettänyt koko joukon kasvupaikkojaan ojituksen vuoksi.

Useimmille nykysuomalaisille raate lienee jäänyt tuntemattomaksi, sen verran hankalakulkuisissa paikoissa se kasvaa. Kasvin raate-nimi liittynee vanhaan suomalaiseen sanaan raatikko, joka tarkoittaa yleisesti ottaen vaikeakulkuista maastoa, kuten upottavaa suota. Entisaikaan suomalaiset ovat selvästi tunteneet raatteen ja osanneet käyttääkin tätä luonnonkasvia: pula-aikoina juurakoita on syötetty karjalle ja jauhettu leipäjauhojenkin jatkeeksi.

Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page