Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Rantahirvenjuuri
Inula salicina
- Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Compositae)
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 20–80 cm. Varsi hennohko, alaosasta harvaan karheakarvainen, yläosasta kalju, vaalean punaruskea.
- Kukka: Kukat muodostavat 2,5–4 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, laitakukat kielimäisiä; kehräkukat torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut monessa rivissä, reunoilta ruskeakarvaisia, ulommat lehtimäisiä, suikeita, alaspäisiä, sisemmät kalvomaisia, tasasoukkia. Mykeröt tav. yksittäin, joskus muutama huiskilomaisena ryhmänä.
- Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, ylemmät sepiviä. Lapa kapeahkon suikea, leveätyvinen, usein kaareva, jäykkä, kalju–alta suonia pitkin karheakarvainen, kiiltävä, laita hieman taakäänteinen, ehyt–hampainen.
- Hedelmä: Kellanruskea särmikäs pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
- Kasvupaikka: Merenrantaniityt, -kivikot ja -pensaikot, ahot, kedot, niityt, lehtoniityt, lehdot, letot.
- Kukinta: Heinä–elokuu.
Hirvenjuurten suvun reilusta sadasta lajista on luontaisesti uskaltautunut Suomeen saakka vain yksi, rantahirvenjuuri. Sitäkin kasvaa lähinnä maamme lounaisosissa Saaristomerellä, Suomenlahden rannikolla ja Hämeessä. Saaristossa rantahirvenjuuri esiintyy kalkkipitoisilla paikoilla rantatörmillä ja pensaikoissa, sisämaassa se viihtyy lähinnä kuivahkoilla, kivikkoisilla lehtorinteillä ja mäillä. Kuusamon perukoilla itärajan tuntumassa on muutamia erilliskasvupaikkoja letoilla. Rantahirvenjuuri on hyötynyt ihmisen raivaustoiminnasta, metsälaitumien perustamisesta ja niittytaloudesta. Yleinen se ei kuitenkaan ollut edes niittytalouden kulta-aikana. Luonnonvaraisen rantahirvenjuuren latvassa on yleensä yksi ainoa mykerö, joskus muutama huiskilomaisesti. Jalostamalla siitä on kasvatettu latvasta haarova ja runsaasti kukkiva koristekasvimuoto.
Ainakin kukkimattomat rantahirvenjuuret versot saattavat näyttää pajunoksilta kiiltävän tummanvihreine ja kaarevine lehtineen, mistä kasvi on saanut myös tieteellisen lajinimensä salicina. Pajupusikkomaista vaikutelmaa saattaa vielä vahvistaa kasvin tapa muodostaa usein laajoja kasvustoja. Rantahirvenjuuren tapaan hentoa, mutta silminnähden karvaisempaa vanukehirvenjuurta (I. britannica) tavataan siellä täällä Suomessa. Enimmäkseen se on luonnossamme satunnainen vieras, mutta ainakin Hankoon kotiutunut pysyvästi. Jopa kaksimetriseksi kasvava isohirvenjuuri (I. helenium) on helppo erottaa jo kokonsa puolesta. Mykerökukkaisten suvut rajataan pääasiassa paljaalle silmälle näkymättömien yksityiskohtien perusteella ja rantahirvenjuuren tapaan kokonaan keltakukkaisia mykerökukkaiskasveja on luonnossamme monissa muissakin suvuissa. Sellainen on esimerkiksi luonnossamme harvinaisehko keltasauramo (Anthemis tinctoria) ja muutamat koristekasveina sekä satunnaisesti luonnonvaraisina kasvavat lajit.
