© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantakanankaali

Barbarea stricta

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: Kaksivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–80 cm. Varsi särmikäs, kalju, tyveltä sinipunainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleankeltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, pyöreä- tai lanttokärkisiä, 3–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4, hieman terälehtiä lyhyempiä. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu. Nuput karvaiset.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruusukelehdet ruodillisia, ruoti ripsilaitainen, ylimmät varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa kalju, alimmissa lehdissä 1–2 liuskaparia ja iso päätöliuska, varsilehtien lapa jokseenkin liuskaton, isohampainen. Ruusukelehtien lapa alapinnalta usein sinertävä tai punertava.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, 4-särmäinen, 2–3 cm pitkä, varrenmyötäinen litu, jonka kärjessä 1–1,5 mm pitkä ota. Lituperä 2–4 mm, pysty.
  • Kasvupaikka: Kiviset ja soraiset järvien, jokien sekä meren rannat, ojat, kosteat polut, tienvarret, niityt, joskus joutomaat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Rantakanankaali on Suomen alkuperäiskasvillisuutta märillä kivi- ja sorapohjaisilla rannoilla eteläisimmiltä luodoilta pohjoisimpaan Lappiin Inarijärven rantakivikoille ja Tenojoen varsille saakka. Laji suosinee jonkin verran typekästä alustaa ja saattaa kasvaa esimerkiksi merenrantojen rakkolevävalleilla. Se ei ilmeisesti puutu tyystin mistään osasta maata, vaikka sopivat kasvupaikat voivatkin paikka paikoin olla harvassa. Laji on heikko kilpailija, eikä sitä tavata runsaana juuri missään. Ojitus ja rakentaminen on paljastanut kasville sopivia uusia kasvupaikkoja ihmisen nurkissa. Rantakanankaali on kaksivuotinen, joten kasvustojen koko ja sijainti vaihtelee. Ensimmäisenä vuonna laji kasvattaa vain lehtiruusukkeen, seuraavana kasvaa ilmaverso. Rantakanankaalin tieteellinen lajinimi, stricta, ’kankea’, kuvaa hyvin sen jäykkiä, pystyjä ja melkein haarattomia varsia.

Rantakanankaalin sukulainen peltokanankaali (B. vulgaris) on ihmisen mukana saapunut tulokas, joka yleistyi nopeasti 1800-luvun lopulla heinänviljelyn myötä. Muutamaa muutakin kanankaalilajia voi tavata harvinaisina satunnaiskasveina. Peltokanankaalista rantakanankaalin erottaa helpoiten pystyjen, varrenmyötäisten litujensa perusteella; peltokanankaalin lidut ovat harittavia. Rantakanankaalin terälehdet ovat myös pienemmät kuin sukulaisellaan, tuskin verholehtiä pitempiä. Peltokanankaalin pääkukinta osuu kesäkuun alkupuolelle, rantakanankaalin kukat puolestaan puhkeavat vasta juhannuksen jälkeen. Kukkimattomanakin kasvin voi koettaa tunnistaa, sillä rantakanankaalin ruusukelehtien lapa muodostuu jokseenkin yksinomaan isosta päätöliuskasta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page