© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantaleinikki

Ranunculus reptans

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Usein mattomaisia kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 2–6 cm korkea. Varsi jopa 40 cm pitkä, rento, ohut, rönsymäinen, usein kaikista nivelistä juurehtiva, nivelvälit selvästi kaarevia.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen, kiiltävä, tav. 5–10 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, kaljuja–karvaisia, karisevia. Kukkapohjus kalju–karvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin varren päässä, kukkaperä uurteinen.
  • Lehdet: Kierteisesti, juurehtivissa nivelissä usein ruusukkeina, lähes kaikki ruodillisia. Lapa suikea–tasasoukka, tylppä, ehytlaitainen. Uposyksilöillä lapa saattaa puuttua.
  • Hedelmä: Soikeahko, kalju, 1,3–2 mm pitkä pähkylä, ota 0,3–0,4 mm pitkä, käyrä. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Järvien, jokien ja murtovesilahtien avoimet soraiset ja hiekkaiset rannat, vesirajassa tai upoksissa, sorakuopat, purot, ojat, allikot.
  • Kukinta: (Kesä–)heinä–elokuu.

Rantaleinikki vaati melko avoimen kasvupaikan, mikä on helppo ymmärtää kasvia katsoessaan: maata pitkin matava, lehdiltään rihmamaisen hento laji ei suurempien joukossa pärjäisi. Se viihtyy kirkasvetisten ja karujen järvien rannoilla hiekalla, hiedalla ja kivisillä savimailla. Vesien rehevöityessä laji harvinaistuu ja sitä tapaa runsasravinteisten järvien rannoilta satunnaisemmin ja niukempana.

Vesirajan yläpuolella rantaleinikki kukkii usein hyvin runsaasti. Se kasvaa yleisesti myös täysin upoksissa rantavedessä, mutta jää silloin tavallisesti kukattomaksi – toisinaan se voi kuitenkin innostua avaamaan kukkiaan syvälläkin pinnan alla. Rantaleinikki viihtyy parhaiten alle 40 cm syvyydessä ja sen syvyysraja kulkee noin 70 cm kohdalla. Uposkasvina kasvaessaan laji lisääntyy kasvullisesti pienistä, aaltojen mukana leviävistä verson palasista

Rantaleinikkiä on joskus pidetty vain ojaleinikin (R. flammula) hentona muotona, sillä näitä kahta voi olla vaikea erottaa toisistaan. Rantaleinikillä on yleensä pienemmät kukat ja sen pähkylän ota on pidempi. Lajit myös risteytyvät ja risteytymää ei välttämättä erota kantalajeista muuten kuin tarkastelemalla siitepölyhiukkasia, joista osa on surkastuneita. Meillä lajit kuitenkin pysyvät yleensä kiltisti erillään: ne suosivat niin erilaisia kasvupaikkoja että kohtaavat vain harvoin.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page