Isopalpakko, S. erectum Pikkupalpakko, S. natans Palleropalpakko, S. glomeratum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantapalpakko

Sparganium emersum

  • Heimo: Osmankäämikasvit – Typhaceae
    (aiemmin Palpakkokasvit – Sparganiaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, vesikasvi, juurakko suikertava.
  • Korkeus: 20–70 cm. Varsi pysty, haaraton, kalju.
  • Kukka: Kukat yksineuvoisia. Pallomaiset hedesykeröt (4–8) ylhäällä, palho 6–8 mm, ponsi 1–1,5 mm, emisykeröt (2–5) alhaalla, emi 1-luottinen, 2 mm pitkä. Kehälehdet vaaleanruskeita, läpikuultavia. Kukinto pitkä, kukkaranka haaraton.
  • Lehdet: Vuorottain, pystyjä, pitkiä, tasasoukkia, 3-särmäisiä, köliselkäisiä, 5–12 mm leveitä. Kelluvat lehdet jopa 2 m pitkiä.
  • Hedelmä: Pitkäotainen (4 mm), sukkulamainen, vaaleanruskea, kiiltävä luumarja, pituus ilman otaa 4–5 mm. Luumarjat muodostavat 10–15 mm leveän piikkipalleron.
  • Kasvupaikka: Ojat, lätäköt, lieju- ja mutapohjaiset ravinteikkaat järvet ja joet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Palpakkokasvien suvussa lajeja tunnetaan hiukan yli 20, niitä Suomessa 7. Rantapalpakko on palpakoistamme yleisin. Muita ovat (1) kaitapalpakko (S. angustifolium), (2) siimapalpakko (S. gramineum), (3) palleropalpakko (S. glomeratum), (4) pikkupalpakko (S. natans, syn. S. minimum), (5) pohjanpalpakko (S. hyperboreum) sekä (6) haarapalpakkoryhmä (S. erectum -ryhmä), johon kuuluvat isopalpakko (S. erectum), ojapalpakko (isohaarapalpakko, S. microcarpum) sekä Suomesta hävinneeksi luokiteltu jokipalpakko (S. neglectum).
Lajien nimetkin jo antavat vihjeitä, miten ne ulkonäöllisesti tai kasvupaikkansa suhteen eroavat toisistaan. Palpakkojen epävirallisia suomenkielisiä nimiä ovat (olleet) mm. näkinhiukset, sirppiheinä, limaheinä, hiusheinä, akanlapset ja limaska.

Aiemmin palpakkokasvit muodostivat oman heimonsa, Sparganiaceae, joka nykyään on sisällytetty osmankäämikasveihin. Ne ovat yksisirkkaisia ja kuuluvat lahkoon Poales, johon kuuluvat mm. heinät, sarat ja vihvilät (joita tällä sivustolla tullaan käsittelemään omana heinäkasvien kokonaisuutenaan – vielä työn alla).

Mutta jatketaan kasvitieteen perusoppituntia. Siemenkasvit jaetaan koppisiemenisiin ja paljassiemenisiin. Koppisiemeniset jaetaan kahteen luokkaan; kaksisirkkaiset ja (niistä kehittyneet) yksisirkkaiset. Perinteisissä kasvikirjoissa järjestys yleensä on seuraava: itiökasvit, paljassiemeniset, koppisiemeniset ja niistä ensin kaksisirkkaiset ja viimeisenä yksisirkkaiset. (Nykyisin koppisiemeniset on yksi alakaari viidestä; muut ovat havupuut, neidonhiuspuut, käpypalmut sekä suomentamaton Gnetophytina, johon kuuluu mm. tropiikin puuvartisia köynnöksiä.) Maailmalaajuisesti suurin yksisirkkaisten heimo on Orchidaceae (kämmekät). Muista maassamme esiintyvistä, tällä sivustolla esitellyistä yksisirkkaisten kukkakasvien heimoista mainittakoon Liliaceae (liljat), Iridaceae (kurjenmiekat), Melanthiaceae (sudenmarjat), Asparagaceae (parsakasvit), Alliaceae (laukat), Araceae (vehkat), Alismataceae (sarpiot), Hydrocharitaceae (kilpukat) ja Juncaginaceae (suolakkeet).

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page