© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantaputki

Ligusticum scothicum

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi kalju, juovainen, alaosasta kiiltävän sinipunainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät. Voimakkaan hajuinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–vihertävä, n. 5 mm leveä; terälehtiä 5, matalaan lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehtiä 5, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 8–20. Pääsarjan ja pikkusarjojen suojuslehdet tasasoukkia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia. Lapa kolmiomainen, 1–2 kertaa 3-lehdykkäinen, tummanvihreä, kiiltävä. Lehdykät leveän vinoneliömäisiä, möyheitä, hammaslaitaisia, usein kärjestä liuskaisia.
  • Hedelmä: Leveän sukkulamainen–munanmuotoinen, ei litteä, 2-lohkoinen, paksuharjuinen, kapealti siipipalteinen, 5–8 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kivikkoiset merenrannat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Rantaputki kasvaa Atlantin valtameren molemmin puolin, Euroopan puolella pohjoiselta Pohjanmereltä Jäämerelle ja edelleen Vienanmerelle asti. Vuonna 1944 Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti Suomi menetti Neuvostoliitolle Petsamon myötä Jäämeren rantaviivansa ja samalla rantaputken luonnonkasviensa joukosta. Lajia ei kasvanut Itämeren piirissä, kunnes se yllättäen löydettiin vuonna 1943 Ruotsin puoleiselta Selkämeren rannikolta, varsin kaukana lähimmiltä tunnetuilta kasvupaikoiltaan Tanskan salmissa. Laji alkoi levitä nopeasti ja oli ennustettavissa, että se leviäisi kelluvien hedelmiensä välityksellä meren yli jotakuinkin vastapäätä sijaitsevaan Ahvenanmaan länsisaaristoon.

Ensimmäisten Ahvenanmaan kasvustojen aikoihin rantaputki löytyi myös Satakunnasta, Merikarvian saaristosta. Nämä esiintymät tuskin ovat ruotsalaista alkuperää, sillä merivirrat kiertävät Pohjanlahtea vastapäivään ja suuntautuvat siis Ruotsin rannikolla etelään. Seuraavan kerran rantaputki ällistytti kasvitieteilijöitämme löytymällä 1990-luvun alussa Itä-Helsingin saaristosta, noin 250 kilometrin päästä lähimmistä Ahvenanmaan kasvupaikoista.

Kasvin hedelmien on epäilty joutuneen jonkin Itämerellä seilaavan laivan lastiin ja tulleen lakaistuksi roskien mukana mereen. Rantaputken meikäläiset esiintymät sijaitsevat laivaväylien tuntumassa ja hedelmät olisivat voineet helposti kellua lähisaaren rantaan. Rantaputkemme ovat saattaneet kulkeutua kaukaakin: luontaisesti lähimpänä meitä, Tanskan salmissa Öresundissa kasvavat kasvit ovat ilmeisesti sidoksissa valtameren korkeaan suolapitoisuuteen, koska eivät ole laajentaneet levinneisyyttään Itämeren piiriin. Rantaputki on kyllä saattanut ainakin paikoin kasvaa meillä kaikessa hiljaisuudessa jo pidempään, kunnes ensimmäisiä löytöjä seuranneen innostuksen vallassa merenrantojemme putkikasveja alettiin kartoittaa uudella tarkkuudella. Rantaputkiesiintymiä saattaa olla edelleen löytymättä ja toisaalta laji levinnee edelleen uusille kasvupaikoille, joten saaristossa liikkuvien kannattaa pitää sitä silmällä. Rantaputkea etsivän kannattaa opetella myös tunnistamaan meriputki (Angelica archangelica ssp. litoralis) sillä lajit muistuttavat jonkin verran toisiaan.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page