© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantatädyke

Veronica longifolia

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko voimakas, vino.
  • Korkeus: 30–90 cm. Varsi useimmiten haaraton ja kalju, joskus yläosasta haaroittuva ja lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, sinipunainen–sininen tai harvoin valkoinen, 6–8 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, pitkähkötorvinen (torvi leveyttään pitempi). Verhiö 4-liuskainen, liuskat pääasiassa reunoja myöten karvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto hyvin tiheä, tähkämäinen, 10–30 cm pitkä latvaterttu. Kukkaperä hyvin lyhyt.
  • Lehdet: Vastakkain tai säteittäisesti, lyhytruotisia. Lapa kapeanpuikea–tasasoukka, laita tiheään ja syvään sahahampainen.
  • Hedelmä: Vastaherttamainen, matalalovinen, n. 3 mm pitkä, kalju, ruskea kota.
  • Kasvupaikka: Meren-, järven- ja joenrannat, rantapensaikot, rantakalliot, pientareet, kyläkedot. Joskus koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Rantatädyke on isokokoinen, lähes metrin pituinen laji ja kukkiessaan komea näky: liki kolmannes kasvin varresta voi olla tähkämäistä kukkaterttua. Ei ihme, että pitkään kukkiva kasvi on suosittu myös puutarhan koristuksena. Laji on myös suotuisa hyönteiskasvi ja kiinnostaa etenkin mehiläisiä ja kukkakärpäsiä, mutta myös päiväperhosia. Luonnossa se viihtyy nimensä mukaisesti rantamailla: kivisillä ja soraisilla rannoilla, rantapensaikoissa, joskus myös tulvamailla niin sisävesien kuin merenkin äärellä. Etenkin Pohjois-Suomessa se saattaa toisinaan esiintyä kaukanakin lähimmästä rannasta sopivassa kallionraossa tai niityllä. Nämä esiintymät lienevät muistoja ajalta, jolloin vedenpinta lainehti nykyvesistöä korkeammalla.

Sisämaassa ja rannikolla kasvavien rantatädykkeiden ulkonäössä – lähinnä lehtien koossa, muodossa ja hammastuksessa – voi tarkkasilmäinen havaita pieniä eroja. Mahdollisesti sisämaan kasvit ovat oma kantansa ja rannikolla kasvavat tädykkeet ovat kotoisin jostain muualta Itämeren piiristä tai sitten merenrantatyyppi on erilaistunut sisämaan kannasta. Eteläisimmässä Suomessa lajin voi sekoittaa tähkätädykkeeseen (V. spicata). Rantatädykkeen lehdet ovat kapeanpuikeita, tiheään ja syvään hampaisia, kaljuja tai harvaan karvaisia. Tähkätädykkeellä lehdet ovat kapeansoikeita, harva- ja matalahampaisia ja nysty- ja lyhytkarvaisia. Lajit risteytyvät joskus kasvaessaan lähekkäin.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page