© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rantatyräkki

Euphorbia palustris

  • Heimo: Tyräkkikasvit – Euphorbiaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 60–120 cm. Monivartinen. Varsi haarova, ontto. Maitiaisnesteinen.
  • Kukka: Keltainen ”valekukka” muodostuu maljamaisen suojuksen keskellä sijaitsevasta kehättömästä emikukasta ja sitä ympäröivistä 1-heteisistä hedekukista. Suojuksen ulkoreunan mesiäislevyt pyöreähköjä, kellertäviä, sarvettomia. Kukinnon tukilehdet soikeita. Emiö yhdislehtinen, 3-luottinen. Kukinto 5–20-haarainen kerrannaissarja, haarat ensin 3-, sitten 2-haaraiset. Latvasarjan alapuolella useita kukallisia haaroja.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia. Lapa soikea, pyöreäkärkinen, ehytlaitainen, alta sinivihreä. Haaralehdet varsilehtiä kapeampia.
  • Hedelmä: 5–7 mm pitkä, 3-lokeroinen, hienonystyinen kota.
  • Kasvupaikka: Kivikkoiset, avoimet ja pensaikkoiset merenrannat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu koko Suomessa.

Tyräkit ovat yksi maapallon suurimmista kasvisuvuista. Suvusta löytyy leegio erilaisia elomuotoja yksivuotisista ruohoista puihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Ne ovat merkittävä kasvipeitteen osa esimerkiksi Välimeren alueella ja Afrikassa – Kanariansaarille talvea pakoon matkustavat suomalaisturistit tuskin voivat välttyä huomaamasta kuivakkokasvillisuutta hallitsevia mehivartisia lajeja, vaikka eivät kasveja tyräkeiksi tunnistaisikaan. Pohjoisen kotimaamme kuudesta tyräkkilajista rantatyräkki on ainut alkuperäinen.

Merenrantaniittyjen yläosissa viihtyvä, parhaimmillaan toista metriä korkea rantatyräkki hehkuu kukkiessaan keltaisena ja värjäytyy ruska-aikaan kokonaan punaiseksi. Värien ilotulitusta pääsee ihailemaan Suomenlahden rannikolla Haminan ja Pellingin välisellä rannikko-osuudella – tai puutarhassa, jossa rantatyräkkiä toisinaan näkee viljeltävän koristekasvina. Nimestään huolimatta laji viihtyy perennana kuivahkoillakin paikoilla. Vähälukuiset ja sitä paitsi rauhoitetut luonnonkasvit on syytä jättää koristamaan merenrantoja. Jo oman hyvinvointinsa nimissä tyräkkejä on paras tyytyä vain katselemaan, sillä niiden valkoinen maitiaisneste on vahvasti myrkyllistä ja ulkoisestikin voimakkaasti ärsyttävää. Iholle joutuessaan se nostattaa rakkuloita, limakalvoille tai silmiin joutuessaan se syövyttää pahoin. Kuten monien muidenkin myrkkykasvien kohdalla, on tyräkeillekin keksitty lääkekäyttöä – meikäläisessä kansanlääkinnässä niitä on käytetty ainakin syylien ja känsien poistoon.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page