Purorentukka, ssp. radicans Purorentukka, ssp. radicans Purorentukka, ssp. radicans Slideshow

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rentukka

Caltha palustris

  • Nimi myös: Luhtarentukka
  • Alalajit: Rantarentukka (ssp. palustris), Purorentukka (ssp. radicans)
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi pysty–koheneva–rento, ontto, joskus nivelistä juurehtiva.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, keltainen, kiiltävä (ulkopinnalta joskus vihreä), 1,5–5 cm leveä. Kehälehtiä 5, pyöreäkärkisiä. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia 1–7(–15) harvahkona huiskilona.
  • Lehdet: Kierteisesti, korvakkeellisia, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, herttatyvinen, nyhä–nirhalaitainen, kalju, kourasuoninen, yleensä paksu, joskus ohut. Korvakkeet ympäröivät vartta tuppimaisesti.
  • Hedelmä: Kaareva, ruskea, monisiemeninen, 3–19 mm pitkä tuppilo, joita useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Rannat, lammikot, lähteiköt, virtojen suvannot, purot, ojat, kosteikot, märät niityt, luhtaiset korvet, kosteat lehtopainanteet, lumenviipymät, joskus vedenalaisena.
  • Kukinta: Touko–elokuu.

Rentukka on monelle tärkeä vuoden kulun ja kevään merkki. Kasvin keltaiset kukat ja tummanvihreinä kiiltävät lehdet piristävät talven jäljiltä vielä autiossa luonnossa. Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi. Rentukkaa ei kuitenkaan ikä paina, sillä se muuntelee ja sopeutuu yhä muuttuviin olosuhteisiin.

Etelä-Suomen rannoilta tutun alalajin (rantarentukka; ssp. palustris) lisäksi meillä kasvaa Lapin ja Kainuun puroissa ja joissa omaksi alalajikseen luokiteltu purorentukka (ssp. radicans). Purorentukka on rantarentukkaa hennompi ja hontelompi, kukat ovat pienemmät ja kalpeamman keltaiset. Purorentukka kasvaa toisinaan uposkasvina ja saattaa kukkiakin veden alla, jolloin siitepöly siirtynee emin luoteille jo nupussa – sikäli kun se ylipäänsä tarvitsee hedelmöitystä siementensä valmistamiseen. Rantarentukan siemenessä on iso hohkainen kellukeosa, joka kuljettaa siementä aalloilla uusille kasvupaikoille; purorentukan siemenessä kelluttavaa hohkasolukkoa on vähän, mikä sopiikin virtaavan veden uposkasville. Tunturialueiden noroissa kasvava pienikokoinen rentukka edustaa mahdollisesti kolmatta muotoa, mutta on hyvä muistaa, että rentukka muuntelee hyvin paljon kasvutavaltaan, kooltaan, lehtien muodoltaan ja kromosomiluvultaankin. Euroopasta on kuvattu suuri joukko rentukan alalajeja, eikä ole ihan selvää, mahtavatko Tanskan purorentukoiksi nimetyt kasvit edes olla samanlaisia kuin Lapin ja pohjoisten vuoristojen kylmien vesien purorentukat. Etelä-Suomessa rentukan voi sekoittaa samaan aikaan kukkivaan mukulaleinikkiin (Ranunculus ficaria), joka on kuitenkin matalampi, kasvaa mattomaisesti eikä mättäinä ja viihtyy keskimäärin kuivemmilla paikoilla.

Pois pula ja puutteet

“Mausteeksi käytetään kukannuppuja kapriksen tapaan.”
Ote kansanhuoltoministeriön tiedoitustoimiston päällikön Untamo Utrion toimittamasta teoksesta Pois pula ja puutteet vuodelta 1943

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page