© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Reunuspietaryrtti

Tanacetum parthenium

  • Nimi myös: Reunuspäivänkakkara
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi usein jo tyvestä haarova, uurteinen. Voimakkaasti ryydintuoksuinen.
  • Kukka: Kukat muodostavat n. 1,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä; kehräkukat kellertäviä, torvimaisia tai joskus laitakukkien kaltaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 3 riviä, hienokarvaisia, vihreitä. Mykeröitä 2–35 huiskilomaisena ryhmänä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia–ruodittomia. Lapa leveänsuikea–puikea, tav. pariliuskainen, hienokarvainen, himmeän–kellanvihreä, liuskat hampaisia, pyöreäkärkisiä.
  • Hedelmä: Moniharjuinen pähkylä, jonka kärjessä matala, kruunumainen kalvoreunus.
  • Kasvupaikka: Nurmikot, pihat, tienvarret, joutomaat, kaatopaikat. Koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: Heinä–lokakuu.

Reunuspietaryrtti on meillä melko harvoin viljelty perenna. Laitakukaton muoto on helppo mieltää kotoisen pietaryrttimme (T. vulgare) sukulaiseksi, mutta valkoisine laitakukkineen sen mykeröt tuovat mieleen ennemmin vaikkapa päivänkakkaran (Leucacnthemum vulgare). Hiukan hämäävästi reunuspietaryrttiäkin kutsuttiin aikaisemmin reunuspäivänkakkaraksi. Mykerökukkaisten sukutuntomerkit ovat muuttuneet useaan otteen ja monella tavalla. Vasta aivan viime aikoina niiden systematiikka tuntuu vakiintuneen. Sukujen rajaaminen on, jos nyt ei aivan uskon asia, niin yleensä ainakin kovasti riippuvainen siitä mitä ominaisuuksia eri tutkijat painottavat. Mielivaltaisuuden tuntua lisännee vielä se tosiseikka, että yleensä mykerökukkaisten sukurajat vedetään paljaalla silmillä näkymättömien pähkylätuntomerkkien avulla, toisinaan tukeutuen myös kromosomisuhteisiin, alkionkehityksen samankaltaisuuksiin ja kasvien kemiallisiin yhtäläisyyksiin.

Reunuspietaryrttiä kasvatetaan puutarhoissa helppohoitoisena, runsaasti kukkivana, yksivuotisena reunuskasvina. Luonnonmuodon lisäksi tarjolla on kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Kasvinjalostajat ovat kiinnittäneet huomiota myös kasvin lehvästöön, josta on jalostettu kellanvihreä värimuoto. Reunuspietaryrttiä käytetään myös leikkokukkana, jollaisena se on kestävä, samoin kuin kuivakukkana. Reunuspietaryrtti viihtyy parhaiten kuivahkoissa paikoissa, ja siellä täällä Etelä-Suomessa se on viihtynyt niin hyvin, että on villiytynyt hoitamattomankin kasvillisuuden sekaan. Kotiutumisen taipumuksia se on osoittanut lähinnä Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, mutta jopa Tampereen tienoilla on havaintoja pitkäikäisistä kasvustoista. Satunnaiskasvina lajia on tavattu pohjoisempaakin, aina Kajaanista asti.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page