© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Riekonmarja

Arctous alpina

  • Nimi myös: Tuntuririekonmarja
  • Lat. synonyymi: Arctostaphylos alpina, Arctous alpinus
  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Mattomaisesti kasvava.
  • Korkeus: 5–10 cm, haarat rentoja, jopa 50 cm pitkiä. Varsi puutunut.
  • Kukka: Teriö ruukkumainen, valkoinen, 3–5 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 5-liuskainen. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat 2–5 kukan terttuina versojen kärjissä, lyhytperäisiä. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.
  • Lehdet: Kierteisesti, talveksi kuihtuvia, mutta vasta seuraavana syksynä varisevia. Lapa vastapuikea, 2–4 cm pitkä, sahalaitainen, ohut, voimakkaasti verkkosuoninen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 9–12 mm leveä, ensin vihreä–punainen ja kuiva, kypsänä musta, kiiltävä ja mehevä marja.
  • Kasvupaikka: Tunturikankaat, kuivat tunturikoivu- ja mäntymetsät, joskus soiden reunojen rämeiden rahkamättäät.
  • Kukinta: Kesäkuu.

Riekonmarja tulee varsinaisista tunturivarvuistamme pisimmälle etelään – se kasvaa jo eteläisimmällä tunturillamme Iso-Syötteellä Pudasjärvellä. Metsäisten vaarojen lakiosissa se edustaa usein yksinään varsinaista tunturilajistoa. Pohjoisempana se vastaavasti tervehtii usein ensimmäisenä tunturikasvina huipulle nousevaa vaeltajaa.

Kanervakasvit muodostavat metsäpuidemme tapaan sienijuuren – symbioottisen suhteen, joka hyödyttää molempia osapuolia: sienijuuren kautta kasvit saavat maaperästä paremmin ravinteita – erityisesti fosforia – ja sieni puolestaan kasvilta yhteyttämistuotteita, hiilihydraatteja. Useimmat kanervakasvit muodostavat sienijuuren kotelosienten kanssa, mutta riekonmarja ja sianpuolukka elävät yhteiselämää ruokasieninä tuttujen kantasienten kanssa.

Ainavihannasta sukulaisestaan, sianpuolukasta poiketen riekonmarjan lehdet lakastuvat talveksi. Laji onkin leiskuvan karmiininpunaisessa syysasussaan Lapin maaruskan näyttävimpiä osakkaita vaivaiskoivun, mustikan ja juolukan ohella. Lakastuneet punaruskeat lehdet eivät putoa, vaan jäävät peittämään kasvin silmuja. Ne eivät ensisijaisesti suojaa silmuja talven kylmyydeltä, vaan estävät niitä lähtemästä kehittymään liian varhain jonakin poikkeuksellisen lämpimänä kevättalven päivänä. Kukista riekonmarjan sukulaisuuden sianpuolukkaan voi todeta helposti, mutta harva on tunturissa ihailemassa kasvin kukintaa. Valkoiset, ruukkumaiset kukat puhkeavat edellisvuoden lakastuneiden lehtien lomaan heti lumien sulamisen jälkeen, usein pahimpaan kelirikkoaikaan. Syksyllä onnistuneesta pölytystuloksesta kielivät kypsinä kiiltävänmustat marjat. Suurimman osan sadosta syövät Lapin linnut, jotka levittävät riekonmarjan siemeniä, mutta makeilta ne maistuvat ruskaretkeläisenkin suussa.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page