Tarhakukonkannus Tarhakukonkannus Idänkukonkannus

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rikkakukonkannus

Consolida regalis

  • Lat. synonyymi: Delphinium consolida
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi kukinnosta alkaen haarova, alaosasta kalju, ylhäältä karvainen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, sinivioletti, joskus tummansininen tai violetinpunainen, usein hieman kirjava, 18–35 mm leveä. Verholehtiä 5, terälehtimäisiä, ylin kannuksellinen, kannus 15–25 mm pitkä. Terälehtiä 1, lapa 3-liuskainen. Heteitä 5. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto leveähkö, niukkahaarainen, harsuhko terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lähes ruodittomia. Lapa 2 kertaan 3-liuskainen, liuskat kapean tasasoukkia.
  • Hedelmä: Yleensä kalju, joskus harvakarvainen, 8–15 mm pitkä yksittäinen tuppilo.
  • Kasvupaikka: Pellot, kesannot, pientareet, myllyt, satamat, rautatiet, kaatopaikat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Kukonkannusten alkukoti on Välimeren maissa ja Lähi-idässä. Vain pari lajia on kyennyt ulottamaan levinneisyysalueensa Suomeen saakka ja onnistunut siinäkin vain ihmisen avulla. Rikkakukonkannus kuului aikoinaan meilläkin viljapeltojen rikkakasveihin ja sitä tavattiin yleisesti Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa, harvinaisena ja satunnaisesti muuallakin. Monen muun erikoistuneen peltorikkaruohon tapaan laji ilmeisesti talvehti pääasiassa siemenenä viljalaareissa. Nykyaikaisen tehokkaan siemenviljan puhdistuksen takia rikkakukonkannus on taantunut ja nykyisin se kasvaa useimmiten myllyillä, satamissa, rautateillä ja muilla epävakailla, vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla. Maanviljelijät lajia tuskin jäävät kaipaamaan, sillä viljan mukana jauhoihin päätyvät rikkakukonkannuksen pienet, mustat siemenet sisältävät myrkyllisiä alkaloideja, kuten koko versokin. Myrkytys muistuttaa ukonhattumyrkytystä, mutta on onneksi lievempi. Myrkyllisyyttä on toki osattu käyttää hyödyksikin: kukkia ja siemeniä on käytetty syöpäläisten häätämiseen, onpa rikkakukonkannusta käytetty sisäisestikin matolääkkeenä. Luonnonystävän silmää satunnainen rikkakukonkannus toki ilahduttaa myrkyllisyydestään huolimatta. Rikkakukonkannuksesta voi meillä Suomessa nimilajin lisäksi harvinaisena tavata alalajin harsukukonkannus (C. r. ssp. paniculata). Sen kukinto on harsumpi, niin kuin nimikin antaa ymmärtää. Kukonkannukset ovat hyönteispölytteisiä, pölytyksestä huolehtivat perhoset ja pistiäiset.

Tarhakukonkannus & Idänkukonkannus

Consolida ajacis (Delphinium ajacis) & Consolida orientalis (Delphinium hispanicum, D. orientale)

Aikaisemmin kukonkannukset luettiin samaan sukuun kuin puutarhoissa yleisesti kasvatettavat ritarinkannukset (Delphinium). Kesäkukkina puutarhoissamme kasvatettaviin kukonkannuksiin kuuluvat yksivuotiset tarhakukonkannus ja idänkukonkannus, jotka joskus saattavat karata lähialueille.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page