© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rohtomesikkä

Melilotus officinalis

  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: 1–2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 40–150 cm. Varsi koheneva–pysty, lähes kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, keltainen, 4–7 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), venho muita terälehtiä lyhyempi. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkä terttu; kukat nuokkuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, päätölehdykkä ruodillinen. Lehdykät soikeita–suikeita, nirhalaitaisia. Korvakkeet ehyet.
  • Hedelmä: 3–5 mm pitkä, kalju, poikittaisryppyinen, kypsänä kellanruskea, tav. 1-siemeninen, avautumaton palko.
  • Kasvupaikka: Tienvarret, rautatiet, satamat, kaatopaikat, joutomaat, pihat.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Rohtomesikkä mainitaan jo antiikin ajan rohdoskirjoissa. Keskiajalla kasvin käyttö vaipui unholaan, ja kun sitä jälleen alettiin käyttää, sen vaikutuksista oltiin eri mieltä: toiset pitivät kasvia myrkyllisenä, toiset hyvänä lääkekasvina. Kuten kaikkien rohdoskasvien kohdalla, oikea annostelu ja käsittely ovat tärkeitä rohtomesikänkin tapauksessa. Kasvin tehoaine on miellyttävän makeahkon tuoksuinen kumariini. Arominsa ansiosta rohtomesikkää on käytetty tupakan ja erikoisjuustojen mausteena sekä muiden lääkeaineiden pahan maun peittäjänä. Aineella on antiseptisiä ominaisuuksia, minkä vuoksi sillä on lääkitty tulehduksia ja hoidettu haavoja. Suurina määrinä kumariini on myrkyllistä – onpa sitä käytetty hyönteismyrkkynäkin – joten yliannostusta sietää varoa.

Ulkomuodoltaan rohtomesikkä muistuttaa valkomesikkää (M. alba), ja lajit kasvavatkin usein toistensa lähellä. Rohtomesikkä on tosin selvästi sukulaistaan harvinaisempi ja useimmilla alueilla niukempikin. Rohtomesikkä näyttää menestyneen meillä jonkin verran paremmin sisämaassa kuin rannikolla rehottava valkomesikkä. Kukattomien versojen luotettava erottaminen ei liene mahdollista; kukkimisvaiheessa erottaminen on sen sijaan helppoa, koska rohtomesikän kukat ovat väriltään keltaisia, valkomesikän valkoisia. Siemenvaiheessa rohtomesikän palko on selvästi perällinen, kun taas valkomesikän palko on jokseenkin perätön. Kukkivan rohtomesikän voi sekoittaa keltakukkaiseen, erittäin harvinaiseen isomesikkään, (M. altissimus). Lajinmääritys vaatii teriön mittasuhteiden tarkastelua: isomesikän kukan terälehdet ovat keskenään samanmittaiset, rohtomesikällä venho on siipiä ja purjetta lyhyempi. Isomesikkä on selvästi sukulaisiaan arempi kylmälle ja esiintyy meillä käytännössä vain niillä paikoilla, joihin se alun perin kulkeutui purjelaivojen painolastimaan mukana: satama-alueiden joutomaakaistaleilla asvalttikenttien ja satamaterminaalien puristuksissa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page