© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rohtorasti

Anchusa officinalis

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho. Pääjuuri vahva.
  • Korkeus: 30–80 cm. Varsi karheakarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen (ratasmainen–kellomainen), 8–12 mm leveä, aluksi punainen, myöhemmin tumman punasininen, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Teriön torvi verhiötä pidempi, suora, nielussa kookkaita, valkoisia kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, puoliväliin–lähes tyveen asti 5-liuskainen, tiheään karvainen. Verhiön liuskat kapean kolmiomaisia, teräväkärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto aluksi tiheä, myöhemmin (etenkin hedelmävaiheessa) yksihaarainen viuhko eli kiemura, kaikki kukat tukilehdellisiä.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet ruodillisia, ruodit siipipalteisia, varsilehdet ruodittomia, leveästi kiinnittyviä. Lapa suikea, karvainen, ehyt–aaltolaitainen–matalahampainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) soikeita, vinoja, ruskeita, nystermäpintaisia, n. 4 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Pellonlaidat, lastauspaikat, pihat, joutomaat, tienvarret. Myös koristekasvi ja viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Rohtorasti kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Euroopan aroilla. Sen siemenet ovat alun perin sopeutuneet muurahaisten levitettäviksi, mutta esimerkiksi meille Suomeen laji on tullut ihmisen avustuksella. Laji on kotiutunut lähinnä lounaisen Suomen kylien tienvarsille, pihoille ja raunioille jo kauan sitten lakanneen rohdosviljelyn jäljiltä. Rohtorastia on käytetty rauhoittavana ja kipua lievittävänä rohdoksena, suurempina annoksina myös ulostuslääkkeenä. Nuoria lehtiä voi myös silputa salaatteihin tai valmistaa pinaatin tapaan. Nykyisin lajia näkee toisinaan kasvatettavan koristekasvina kauniiden kukkiensa vuoksi. Monilla lemmikkikasveilla teriön nielun miltei sulkevat kyhmyt, suomut tai karvat näkyvät selvänä värierona rohtorastin kukissa. Näiden rakenteiden tarkoitus on ohjata pölyttäjähyönteisen imukärsä mesiäisiin niin, että se tulee väkisinkin koskettaneeksi sekä emin luottia että heteitä. Poikkeavan valkean värinsä takia ne ovat samalla ilmeisen tehokas mesiviitta. Rastien teriön torvi on pitempi kuin esimerkiksi sukulaisillaan lemmikeillä tai koirankielillä, joten kukan mesivarastoihin pääsevät käsiksi vain hyönteisistä pitkäkielisimmät.

Rastien suvun tieteellisellä nimellä on pitkä historia. Antiikin Kreikassa nimeä Anchusa käytettiin monista lemmikkikasveista – ei kuitenkaan rasteista, jotka luettiin häränkieliin, Buglosson. Linné nykyisen tieteellisen nimen antajana sotki tahallaan entisiä käsityksiä. Toinen meillä kasvava rasti on peltorasti (A. arvensis), jonka kukat ovat pienet, siniset ja käyrätorviset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page